Tänä vuonna ei julkaista Peltokasvilajikkeet -opasta. Sen sijaan KM esittelee uudet lajikkeet lehdessään. Virallisten lajikekokeiden tulokset löytyvät Luken verkkosivuilta.

Virallisten lajikekokeiden tulokset julkaistiin tammikuussa. Myös kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Viime vuonna lajikekokeita järjestettiin 12 koepaikalla. Lisäksi oli erilliset kokeet viljojen taudinkestävyyden ja ohralajikkeiden happamuudenkestävyyden selvittämiseksi. Myllyvehnistä määritettiin leivontalaatu.

Uuden kasvilajikkeen viljelyarvo selvitetään kahden vuoden kokeilla. Lajikeluetteloon hyväksytyistä lajikkeista voidaan peruskoejakson jälkeen tehdä täydentäviä neuvonnallisia kokeita.

Lajikekokeiden tulokset esitetään kahdeksan vuoden yhdistelminä. Tulokset analysoidaan käyttäen lineaarisia sekamalleja.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Antti Laine, Marja Jalli, Kalle Ohralahti, Markku Niskanen
Kuva: Antti Laine

Artikkeli Runsaudenpulaa uusissa lajikkeissa julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Västankvarnin tila on perinteikäs tutkimus- ja opetustila Inkoossa, 60 kilometriä Helsingistä länteen. Maatalousopetus tilalla aloitettiin jo 1800-luvun lopussa. Viime vuosina kasvinviljelyyn liittyvä koetoiminta on kehittynyt voimakkaasti. Nylands Svenska Lantbrukssällskap ylläpitää Västankvarnin tilalla koeasemaa, jossa suoritetaan koe- ja kehitystoimintaa tuhansilla koeruuduilla eri yhteistyökumppanien kanssa. Koeruutuihin voi tutustua Peltopäivässä 6. heinäkuuta.

Västankvarn tekee myös yhteistyötä ammattikorkeakoulu Novian luonnonvaraopetusohjelmien kanssa. Opiskelijat suorittavat erilaisia kenttäkursseja ja käytännön harjoittelua tilalla.

Koetoiminnan ja opetuksen ohella tilalla on kasvinviljelyä, maidontuotantoa ja metsätaloutta. Lisäksi Västankvarnissa järjestetään erilaisia leirejä ja tila vuokraa myös asuntoja.

Maidontuotanto ohjaa kasvivuorottelua

Maidontuotanto on tärkeä osa Västankvarnin toimintaa. ”Vuoden 2014 lopulla otettiin käyttöön nykyaikainen pihattonavetta, jossa on kaksi lypsyrobottia”, kertoo toimitusjohtaja Mikael Jern.

Navetta on suunniteltu 120 lehmälle. Ruokinnassa käytetään seosrehua, joka jaetaan ruokintapöydälle rehuvaunua käyttäen. Lehmät ovat ayrshire- sekä holsteinrotuisia.

Kasvinviljely on aina ollut tärkeässä asemassa tilan toiminnassa. ”Koska kyseessä on maitotila, kasvinvuorottelu on monipuolinen ja nurmikasvien osuus merkittävä”, Jern kertoo.

250 hehtaarin peltopinta-alasta noin 100 hehtaaria on monivuotista nurmea, jolta pääasiallisesti tehdään säilörehu. Tämän lisäksi tilalla viljellään ohraa, vehnää, ruista, kauraa sekä öljykasveja. Viljelykokeiden tuhannet koeruudut täyttävät myös osan pelloista.

Tilan 250 peltohehtaarista noin 50 hehtaaria on vuokrapeltoja. Tämän lisäksi tilalla on noin 20 hehtaaria laitumia sekä perinnemaisemia.

Tilan metsiä hyödynnetään monipuolisesti

Västankvarnin omistuksessa on noin 360 hehtaaria metsää tilakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Metsät ovat hyväpuustoisia ja noin 75 prosenttia metsämaasta on lehtometsää sekä tuoretta kangasmetsää. ”Metsänhoidossa otetaan myös huomioon ympäristön luonnollisen arvon rikastuttaminen, kulttuurimaisemat sekä riistanhoito”, Jern toteaa.

Metsien käyttö on muutakin kuin puutavaran myyntiä. ”Oman tilan puutavaraa käytetään tilan lämmitykseen hakkeen avulla sekä pienmuotoiseen puunjalostukseen. Metsiämme käytetään laajasti myös erilaisiin koulutuksiin ja kursseihin muun muassa yhteistyössä ammattikorkeakoulu Novian kanssa sekä myös koiraleiritoimintamme puitteissa.”

www.vastankvarn.fi
www.peltopaiva.fi
www.faltdag.fi

Västankvarnin robottinavettaan voi tutustua Peltopäivän aikana. Maamiesseuran ylläpitämä maatalousmuseo pitää myös ovensa auki.

Artikkeli Västankvarnin tilalla hyvät puitteet Peltopäivälle julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Suomessa on myynnissä kemiallisilta ominaisuuksiltaan kolmenlaisia kiinnitteitä. Ne käyttäytyvät eri tavoin. Nyrkkisääntönä on noudattaa kasvinsuojeluvalmisteen etiketin ohjeita kiinnitteen valinnasta. Mutta myös ruiskutusolosuhteet kannattaa ottaa huomioon. Loput täytyy soveltaa itse.

Suurimmassa osassa kasvinsuojeluainevalmisteita kiinnite on valmiina. Valmiste on toisin sanoen formuloitu niin, että tankkiseos on valmista ruiskutettavaksi sellaisenaan. Neste levittyy tasaisesti lehtien pinnoille, pisarakoko on optimaalinen, pH on säädetty ja neste imeytyy kasviin hyvin. Valmistetyyppi eli formulaatti on mietitty tarkkaan käyttötarkoituksen mukaan.

”Esimerkiksi Avaunt-valmiste on EC-formulaatti, eli se on liuotinpohjainen, koska halutaan, että valmiste läpäisee hyönteisen kitiinipanssarin”, Matias Rönnqvist ViljelijänBerneriltä kertoo. Useat muutkin hyönteistentorjunta-aineet ovat EC-formulaatteja.

Kolme kiinniteryhmää

Suomen markkinoilla on kemiallisilta ominaisuuksiltaan kolmenlaisia kiinnitteitä.

Kaikki näistä vähentävät veden pintajännitystä ja auttavat levittämään nesteen paremmin lehden pinnalle.

”Englannin kielessä kiinnitteillä on ominaisuuksiensa mukaan monia eri nimiä, mutta suomen kielessä puhutaan vain kiinnitteistä ja ruotsin kielessä vätmedelistä”, Rönnqvist harmittelee.

Englannin kielessä kiinnitteiden tai apuaineiden yleistermi on adjuvant. Tämän lisäksi käytetään kiinnitteen ominaisuuksien mukaisia termejä: pene-trant, sticker, wetter ja spreader.

Penetrant lisää ruiskutenesteen tunkeutumista kasvin pintakerroksen läpi. Wetter taas kostuttaa lehden pinnan. Sticker auttaa nestettä kiinnittymään lehden pinnalle ja spreader levittää sen tehokkaasti.

Samat kemialliset konstit ovat käytössä pesuaineteknologiassa, jossa veden täytyy kastella kangas kauttaaltaan ja pesuaineen irrottaa sekä rasva- että vesiliukoista likaa.

Näiden lisäksi kiinnitteissä on usein vedenlaatuun, vaahtoamiseen ja pH-arvoon vaikuttavia aineita, sekä formulointiin tarvittavia aineita.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Oikea kiinnite tankkiin julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Toukokuun alussa, kun näytteilleasettajien ilmoittautuminen on vielä kesken, Peltopäivään on vahvistanut osallistumisensa jo moni kasvintuotannon keskeinen toimija. Peltopäivään 6.7. Inkoon Västankvarnissa odotetaan 70 näytteilleasettajaa.

”Tulossa on entistäkin monipuolisempi ammattinäyttely. Päivän aikana tarjoamme uusinta tietoa havainnollisesti”, kertoo Peltopäivän näyttelypäällikkö Hannu Mikkola ProAgria Etelä-Suomesta.

”Peltopäivän sisältö vastaa viljatilan keskeisiin tarpeisiin: tuotannon ja teknologian suunnitteluun, kasvintuotannon talouden seurantaan, tukimahdollisuuksien soveltamiseen ja kasvukaudenaikaisten toimenpiteiden arviointiin. Viljelyosaamisen lisäksi on tärkeä kehittää myös tuotannon markkinointiosaamista ja siellä olevien työkalujen käyttöä”, Mikkola kertoo.

Havaintokentällä lajikkeet ja toimet vertailtavissa

Peltopäivä on tunnettu laajasta lajikekentästään, jossa havaintoruuduilla kasvavat markkinoilla olevat viljalajikkeet.

”Esittelyssä on poikkeuksellisen paljon myös uusia, tulossa olevia lajikkeita, varsinkin mallasohra- ja kevätvehnälajikkeita. Lisääntynyt kauran elintarvikekäyttö on tuonut markkinoille uusia, tähän sopivia lajikkeita, kertoo lajikekentästä vastaava Patrik Erlund Nylands Svenska Lantbrukssällskapetista.

Lajikekentän kiinnostavuutta ja hyötyä lisää, että vertailtavissa ovat rinnakkain kasvinsuojeluainein käsitellyt ja käsittelemättömät ruudut. Havaintoruuduilla on nähtävissä myös uutuustuotteiden vaikutuksia, varsinkin sienitautien torjuntaan.

Öljykasvien havaintoruuduilla esitellään sekä uusia lajikkeita että peittausaineita. Mukana on myös Clearfield-lajikkeita, joihin tietyn rikkakasvintorjunta-aineen resistenssi on saatu aikaan perinteisin kasvinjalostuksen keinoin.

Aluskasveissa on valinnan varaa. Peltopäivässä voi tutustua eri kasveihin ja arvioida soveltuvuutta omiin viljelytoimiin sekä nähdä, miten erilaiset kasvinsuojelutoimet vaikuttavat lopputulokseen.

Ohjelmassa työnäytöksiä ja viljamarkkinaseminaari

Työnäytöskentällä koneitaan ja laitteitaan esittelee viisi näytteilleasettajaa. ”Halukkuutta olisi ollut useammallakin. Työnäytösten määrän rajoitimme viiteen, jotta kävijälle on aikaa tutustua myös muuhun tarjontaan”, Mikkola toteaa.

Työnäytöksissä pääsee mm. seuraamaan, miten isobus-järjestelmä ohjaa kylvökoneen toimintaa.

Greppa marknaden, markkinat haltuun -seminaarissa teemana on viljan vientimarkkinat.

Syödään yhdessä Peltopäivässä

Nauttiessaan Peltopäivän ruokatarjonnasta näyttelyssä kävijät syövät yhdessä ja osallistuvat näin yhteen Suomi 100 -tapahtumaan. ”Peltopäivä on yksi ProAgrian toteuttamista Syödään yhdessä -ruokailuista, joilla juhlistetaan juhlavuottamme”, kertoo tapahtuman ruokahuollosta vastaava Suvi Malin Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista. Ruokahuollossa Malinin kanssa on joukko talkoolaisia.

Peltopäivällä pääsee tutustumaan laajaan lajikekenttään. Havaintoruuduilla näkee myös kasvinsuojelutoimien vaikutuksen kasvien kasvuun.

http://www.peltopaiva.fi/
http://www.peltopaiva.fi/sv
www.facebook.com/peltopaiva

Peltopäivän järjestelyistä vastaavat ProAgria Etelä-Suomi, Nylands Svenska Lantbruksskällskap ja Västankvarnin tila.

Artikkeli Peltopäivään tulossa alan keskeiset toimijat julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Käytännön Maamies selvitti jälleen mitkä erikoiskasvit kasvit kiinnostavat viljelijöitä ja kuinka paljon kutakin erikoiskasvia viljeltiin 2015-2016. Vuodesta 2014 erikoiskasvien viljelyala on noussut 24 000 hehtaarilla 120 000 hehtaariin. Kärkisijaa pitää edelleen kumina, jota viljellään jo yli 20 000 hehtaarilla. Kolmea seuraavaa eli härkäpapua, sokerijuurikasta ja ruokaperunaa viljeltiin vuonna 2016 yli 10 000 hehtaarilla.

Lue koko juttu KM:stä.

Artikkeli Kumina on erikoiskasvien kunkku julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Käytännön Maamies poimi kiinnostavimmat tärpit Västankvarnin Peltopäivästä. Videokamera kiersi kuvaamassa 80 näytteilleasettajan joukossa koko päivän. Työnäytökset ja seminaariteltta vetivät väkeä. Yleiskuva näytti tältä ja työnäytöksissä keskityttiin muokkaus- ja kylvötekniikkaan.

Lajikepuolella kuumin uutuus olivat Boreal Kasvinjalostuksen uudet härkäpapulajikkeet. Sampo on Kontua aikaisempi lajike ja sen viljely onnistuu Pohjanmaalla asti. Louhi on kasvuajaltaan Kontun luokkaa. Kiinnostava viljelyvaihtoehto on myös öljyhamppu. Finola on EU:n ainoa öljyhamppulajike, ja se on jalostettu Suomessa. Elintarvikkeeksi sitä jalostaa esimerkiksi Hamppufarmi.

Syngentan osastolla kerrottiin kevätohran maailmanennätyksen rikkomisyrityksestä. Lauri Hantulan tilalla Seinäjoella viljellään toista kesää Syngentan Laureate-ohraa hyvällä menestyksellä. Tämän hetkinen kevätohran virallinen maailmanennätys on tehty vuonna 2014 Propino-ohralla, joka tuotti 10 450 kg/ha. Ennätys on kirjattu Guinnessin ennätystenkirjaan.

Uusien kasvinsuojeluaineiden tehoa esiteltiin koeruuduilla. BASFin Medax Max -kasvunsääde oli tehonnut hyvin, samoin Bayerin Buctril-rikkakasviaine.

Lannoitteista puhuttiin sekä seminaariteltassa että yritysten ständeillä. ViljelijänBernerin hivenklinikalla esiteltiin uutta mangaanimittaria, jolla saa selville mangaaninpuutoksen puolessa tunnissa. Yara Suomi esitteli puolestaan pääravinnepuutoksia. Cemagro kertoi laajentavansa luomulannoitteisiin. Yksi uusi lannoitteiden maahantuoja, Lannoitetta.fi esitteli lannoitevalikoimaansa.

Kevätöljykasvit olivat aloittaneet juuri kukinnan. Koeruuduilta löytyi möhöjuurta, jonka oireet näkyivät juuristossa sateisen kesän ansiosta erityisen selvästi. Möhöjuurioireita kannattaa tutkia tällä kasvukaudella. Jos tautia löytyy, on syytä pitää vähintään 5 vuoden tauko öljykasvien viljelyssä.

ProAgria esitteli, miten kauko-ohjattavan kopterin, dronen kuvaamaa dataa tulkitaan. Kamerakopterin avulla saadaan tietoa lohkon eri osien kasvustosta silmämääräistä arviointia tarkemmin. Kuvista nähdään, mihin lohkon osiin kannattaa panostaa lisää, ja toisaalta kuvilta erottuvat myös kohdat, joille pitää tehdä peruskunnostustoimia.

Peltopäivän aikana jaettiin myös KM:n satokilpailun palkinnot. Kilpailu käytiin kasvukaudella 2016 kauralla ja kevätrapsilla. Molemmilla tehtiin uudet satoennätykset. Kaurakisan voittajia haastateltiin palkintojenjaon jälkeen. Talouskilpailussa kevätrapsi oli aivan ylivoimainen kauraan verrattuna, sillä rapsin hinta kohosi viime syksynä lähes 400 euroon tonnilta. Talouskilpailun voittajat kertoivat, että tällä kasvukaudella rapsilla on vähemmän tuholaisia kuin viime vuonna.

Lue lisää KM7/2017.

Teksti: Annaleena Ylhäinen

Kuva: Oskari Virtanen, Mediafarmi Oy.

Artikkeli KM:n tärpit Västankvarnin Peltopäivästä julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Lantmännenin viljakaupan johtaja Mikael Jeppsson kertoo ajatuksiaan Suomen viljakaupasta. Ruotsissa hyväksi havaitut viljakaupan toimintamallit voisivat toimia Suomessakin, vaikka markkinoissa on selkeitä eroja. Jeppsson kannustaa muodostamaan oman myyntistrategian. Lue Jeppsonin tarkemmat kommentit Suomen viljakaupasta KM 8/2017 numerosta.

KM:n avustaja Katri Ala-Kleemola haastattelee. Kuvaus: Mediafarmi Oy.

Artikkeli Lantmännen tuo uusia toimintatapoja viljakauppaan julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Jos kasvinsuojeluruiskun käyttö on tarkkaa työtä, vähintäänkin samaa täsmällisyyttä vaaditaan torjuttaessa rikkakasveja luomuviljelyssä. Tämä kävi ilmi, kun Boris Lindgård opasti vastikään luonnonmukaiseen viljelyyn siirtyneitä viljelijöitä rikkaäkeen käytön saloihin.

Usein siinä menee yksi vuosi ennen kuin opitaan miltä rikkaäestetyn pellon pitää näyttää”, Boris Lindgård sanoo. Siksi hän on sisällyttänyt kaikkien rikkaäkeidensä kauppaan käyttöönottokoulutuksen, jolloin onnistumisen mahdollisuudet oletettavasti kasvavat.

Liikkeelle ei kannata lähteä heti kun 12-metrinen äes laskee hydrauliikalla sivulohkonsa alas. Koneeseen tutustumiseen ja sen säätöihin pitää varata ainakin ensimmäisellä kerralla useampi tunti. Tavoitteena kun on antaa rikkakasveille kuritusta, mutta pitää hyötykasvit elossa.

Lindgård aloittaa korkkaamattoman koneen säädöt vehmaalaisten Mika ja Juhani Suomen pellolla säätämällä edessä olevat neljä tukipyörää keskimääräiselle aloituskorkeudelle. Sitten kallistetaan yhdessä kaikkien kahdeksan lohkon piikkien kärjet osoittamaan hieman etuviistoon.

Työntövarsi säädetään niin, että etummaiset ja takimmaiset piikit kulkevat samassa syvyydessä. Työntövarsi ei saa olla Lindgårdin mukaan hydraulinen, koska silloin löydetty kulma ei pysy vakiona.

Kun koneen säädöt on saatu kohdilleen, pitää työnjälki tarkistaa ajamalla pellolla lyhyitä vetoja, joiden avulla löydetään myös toimiva ajonopeus, jolla siemenrikkakasvit saavat sopivasti siipeensä, mutta syvemmälle kylvetyt viljat pysyvät kunnossa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuvat: Esa Mustonen

Artikkeli Onnistunut rikkaäestys edellyttää tarkkuutta julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Laitilalainen viljelijä Juha Venno kaksinkertaisti viljan varastointikapasiteettinsa ostamalla Hankkijan vanhan viljanvastaanottopisteen muutaman kilometrin päässä omalta tilaltaan. Viime kesänä hän kohensi myös viljan kuivauskapasiteettiaan, kun vanhojen siilojen yhteyteen ilmestyi brittiläinen jatkuvatoiminen kuivuri, jonka lämmönlähteenä hehkuu nestekaasu.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuvat: Esa Mustonen

Artikkeli Kuivaus samaa tahtia puimurin kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Viljakauppa keskittyy yhä vahvemmin vain muutaman toimijan käsiin niin Suomessa kuin koko Itämeren alueella Lantmännenin ostettua Keskolta K-maatalouden liiketoiminnan. Kotimaan viljamarkkinoille uuden toimijan toivotaan kuitenkin tuovan lisää kilpailua ja uusia toimintamalleja.

Kesäkuun ensimmäinen päivä viimeisteltiin yrityskauppa, jonka myötä Lantmännenin omistukseen siirtyivät K-maatalouden hankintayksikkö sekä ketjunohjausyksikkö. Nämä toiminnot ovat nyt Lantmännen förening ek:n omistamassa Suomen maayhtiössä, jonka nimi on Lantmännen Agro Oy. Kaupan myötä ruotsalaisille lankesi noin 27 prosentin markkinaosuus Suomen maatalouskaupasta, joka hoidetaan jatkossakin kauppiasmallilla ketjukauppiaiden kanssa. Hankkijan osuus markkinoista on arviolta yli 50 prosenttia.

Yrityskaupalla Lantmännen pyrkii vahvistamaan asemaansa Suomessa ja koko Itämeren alueella, vaikkei täysin uudesta tuttavuudesta kotimaan markkinoilla olekaan kysymys. HKScanin toiseksi suurimmalla omistajalla on hallussaan myös Vaasan-leipomot, Unibake-pakastetuotanto sekä 38 prosenttia mallastamo Viking Maltista.

Yrityskaupalla toteutetaan Lantmännen-konsernin strategista tavoitetta laajentaa toimintaa viljamarkkinoilla kansainvälisten omistusten kautta. Konserni omistaa 40 prosenttia yhdestä Saksan suurimmasta maatalouskauppatoimijasta Ha-
ge Kielistä (Hauptgenossenschaft Nord AG) yhdessä tanskalaisen maatalousosuuskunnan DLG:n (Dansk Landbrugs Grovvareselskab) kanssa. DLG:n omistusosuus on yhtiöstä hieman yli puolet.

Sama parivaljakko omistaa puoliksi Scandagra-konsernin, joka toimii myyntiyhtiöiden kautta Virossa, Liettuassa ja Latviassa. Scandagra tekee kaikissa kolmessa Baltian maassa viljakauppaa ja myy tuotantopanoksia, Virossa yhtiö omistaa myös rehutehtaan. Samalla omistussuhteella Lantmännen ja DLG toimivat myös Puolan vilja- ja tuotantopanoskaupassa nimellä Scandagra Polska.

Myllyvehnälle luvassa uusi hinnoittelumalli

Suomessa Lantmännen aikoo jatkaa viljakauppaa K-maatalouden nykyisellä rakenteella, 43 itsenäisen yrittäjäkauppiaan kautta. Suoraa viljan hankintaa Suomessa oleville tuotantolaitoksille ei ainakaan toistaiseksi tehdä, sillä myllytoiminta kotimaasta puuttuu. Myös mallasohrasopimukset aiotaan hoitaa jatkossakin kauppiasketjun viljely-sopimuksilla.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Lantmännen lisää kilpailua Suomen viljakauppaan julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Viljojen puinnit ovat käynnistyneet tällä viikolla kovalla rytinällä Etelä-Pohjanmaata ja Pohjois-Karjalaa myöten.

Sadot vaihtelevat alueittain. Etelä-Suomessa viljaa näyttää tulevan runsaasti, kunhan se vain saadaan korjattua talteen. Sateet haittaavat sadonkorjuuta ja kuivauskustannukset nousevat keskimääräistä suuremmiksi. Jos on suinkin vara odottaa, niin viljan kosteutta kannattaa seurata pikamittarin avulla, ja korjata vilja vasta kun se on kuivunut tarpeeksi.

Voiko pikamittariin luottaa, ja mikä merkeistä on soveltuvin puintikosteuden seuraamiseen? Suomessa on maatilakäytössä puristavia ja murskaavia mittareita. KM julkaisee toiveuusintana kosteusmittaritestin vuodelta 2005.

Artikkeli Toiveuusintana KM:n kosteusmittarivertailu julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

llmari Hunsa kylvi syksyn mittaan ruista ja vehnää reilut 50 hehtaaria mitä erikoisimmalla kylvökoneellaan. Myös kylvömenetelmä on meillä hyvin harvinainen kaistaviljely, jossa maahan muokataan vaaksan levyisiä kaistoja ja niiden väliin jätetään muokkaamattomia kaistoja. Nuori isäntä onnistui yhdellä ajokerralla luomaan hyvät olosuhteet virkeän näköisille oraille ja antoi niille samalla starttilannoituksen. Katso video kylvöistä KM:n YouTube-kanavalta.

Syyskuun viimeisellä viikolla, syksyn kiireimpään sadonkorjuuaikaan kylvettiin Nousiaisissa vielä syysviljoja. Traktorin keulalla ja takana on kaksi turkoosin väristä säiliötä, joista virtaa putkia pitkin väkilannoitetta ja siementä vantaille. Molemmat panokset päätyvät samaan vakoon muokattujen kaistojen reunoille.

Erikoinen on myös muokkaimen ja kylvövantaiden muodostama kokonaisuus, jota agrologi Ilmari Hunsa esittelee mielellään ja innostuneena. On hyvinkin mahdollista, että se tuo hänen konearsenaaliinsa merkittävän täydennyksen, joka mahdollistaa muokkauksen ja kylvön kerta-ajolla muokkaamattomaan maahan, merkittävän polttoaineen ja työn säästön sekä kasvuston perustamiseen liittyviä etuja.

Yksi piikki ja paljon kiekkoja

Muokattu kapea kaista ja kylvö sen molempiin reunoihin saadaan aikaan peräti kuudella peräkkäisellä ja pyörivällä elementillä ja yhdellä muokkaavalla piikillä.

Ensimmäinen rakenne on linjaa avaava ja olkikatetta leikkaava aallotettu iso kiekko, jonka työsyvyys on noin viisi senttiä. Sen työsyvyyttä rajoittaa pyörät molemmilla puolilla. Seuraavat sivuille kallistetut kaksi sapelihammaskiekkoa puhdistavat muokattavaa kaistaa siirtämällä olkimassaa sivuille. Kolmas elementti, jäykän varren päähän asennettu ja maahakuinen kultivaattorin piikki tekee varsinaisen maan muokkauksen. Tuon piikin molemmilla puolilla olevat aallotetut kiekot pitävät muokatun maan halutulla leveydellä.

Neljännet tiivistyspyörät (paddle wheels) toimivat varpajyrän tavoin, taputtelevat muokkauksessa löystynyttä maata hienommaksi ja tiiviimmäksi. Viidentenä tulee kaksi yksikiekkoista vannasta, jotka sijoittavat siemenen ja lannoitteen samaan vakoon, 20 senttimetriä leveän muokatun kaistan molempiin reunoihin. Kuudennet työsyvyyttä rajoittavat jyräpyörät sulkevat vantaan tekemää vakoa ja tiivistävät kylvöriviä. Ne kulkevat muokatun ja muokkaamattoman kaistan välimaastossa.

Erikoinen on myös kokonaisuuden painotus. Se hoidetaan pääsääntöisesti paineilmalla, jonka varastosäiliö on muokkaimen runkopalkissa. Tarvittaessa paineilmasäiliötä voidaan täyttää vaikka traktorin kompressorilla. Painotus näyttäisi toimivan samalla tekniikalla kuin joidenkin ajoneuvojen jousitus. Maata muokkaavien kiekkojen, piikin ja vantaiden paine maata kohti kasvaa, kun ilmaa lisätään muokkaavien yksiköiden etu- ja takaosan päällä oleviin ilmapusseihin. Sapelihammaskiekoilla on vielä omat ilmapussinsa. Paineilma on nopeampi reagoimaan kuin hydrauliikka, Hunsa sanoo.

Hyvän näköisiä oraita

Hunsa tarkastelee kolme viikkoa aiemmin syyskuun alussa kylvämiään peltojaan ja polvistuu orasrivien äärelle katsomaan oraiden kuntoa ja pensastumista. Hän on tyytyväinen näkemäänsä.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Esa Mustonen

Artikkeli Rohkeaa kaistaviljelyn kokeilua julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Kylmä kasvukausi sai tänä vuonna rapsinviljelijät innostumaan erilaisista korjuumenetelmistä. Pohjanmaalla idea rapsin karhottamisesta jalostui viljelijäporukassa. Vinkkejä haettiin YouTube-videoilta ja ulkomaisista tutkimuksista, loppu tehtiin sääennusteiden ohjaamana.

Jotain oli keksittävä, jotta kauppakelpoista satoa saataisiin tänäkin vuonna. Lämpösummaa kertyi niin vähän, ettei sato välttämättä valmistuisi ollenkaan”, kertoo Jaakko Kortesmäki Seinäjoelta.

Kortesmäen tilalla toukokuun alkupäivinä kylvetyt Majong-kevätrapsit puitiin lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla karholta. 25 hehtaarin kokonaispinta-alasta ainoastaan 5 hehtaaria myöhemmin kylvettyä Brander-kevätrapsia jäi puimatta lumisateen keskeytettyä korjuutyöt.

”Puintiajankohta oli käytännössä viimeinen mahdollinen. Korjuuta jatkettiin niin pitkään kuin pystyttiin, sitten tulikin lunta vajaa 10 senttiä.”

Ennen puintia rapsit ehtivät olla niitettynä karholla noin kaksi viikkoa.

”Aikaväli tuntui liian lyhyeltä, vaikka valmistumista selvästi tapahtui. Niitto olisi pitänyt tehdä kanadalaisten ohjeiden mukaisesti aiemmin, mutta aikataulua venytti sopivan kaluston löytyminen.”

Suomessa rapsin karhottamiseen soveltuvia koneita onkin vain muutamia, Pohjanmaalle yksilö kuljetettiin Hämeestä.

Vahva kasvusto on pääasia

Rapsit niitettiin karholle Kortesmäen tilalla lokakuun toisella viikolla, vesisateessa yön pimeydessä. Työ tehtiin Claas Maxi Swather -karhelleniittokoneella. Swather-tyyppiset koneet ovat yleisesti käytössä Kanadassa rapsin karhoituksessa, Suomessa pääasiassa nurmikasvien siementuotannossa.

”Karhottamisessa tärkeintä on ehdottomasti vankkakortinen kasvusto. Itse kylvän rapsin niin pienellä siemenmäärällä kuin vain uskallan, jolloin kasvustoon muodostuu enemmän sivuversoja ja varresta tulee vahva.”

Suurempaa siemenmäärää käytettäessä varren vahvuutta sen sijaan kompensoi tiheämpi kasvusto. Pääasia on, että karho jää pystyyn sängen päälle ja on ilmava tehokkaan kuivumisen takaamiseksi.

”Swatherin käyttö on muuten hyvin yksinkertaista. Puinnin näkökulmasta on tärkeää vain se, että niitto olisi mahdollisimman sujuvaa eikä takkujen takia tarvitsisi ottaa pakkia. Jos karhoon jää kasoja, on niitä vaikea puida eivätkä ne kuivu kunnolla.”

Seulasto meni tukkoon

Puinnin Kortesmäki teki tavanomaisella leikkuupuimurilla. Karho leikattiin hiukan lyhyempään sänkeen kuin swatherilla ja laonnostopiikit pidettiin paikoillaan.

Kaatokela pyöri sellaisella korkeudella, että se juuri koski karhoon. Takkuisemmissa paikoissa kaatokelaa laskemalla saatiin pakkosyötettyä tavaraa paremmin puimurin koneistoon. Karho oli vielä kosteaa, joten puintivauhti pidettiin maltillisena 3 km/h.

”Yllättäen ajosuunta oli aika merkityksetön. Olisin luullut, että sillä on väliä ajaako swatherin ajosuunnan mukaisesti vai vastaan, mutta eroa ei tuntunut olevan.”

Puintia tehtiin sekä plussa- että pakkaskelillä. Pakkasella kasvusto oli selvästi kuurassa ja se tukki puimurin seuloja, joten alaseula jouduttiin ottamaan pois.

”Puinti tehtiin pelkällä yläseulalla ja tuuli pidettiin kovana. Sen vuoksi jonkin verran satoa ikävä kyllä varisi maahan.”

Vaikka aikaväli niiton ja puinnin väliin jäi lyhyeksi ja sateitakin saatiin useampaan otteeseen, tapahtui kasvustossa kuitenkin selvästi valmistumista.

”Vihreimmätkin sivuversot olivat muuttuneet karhellaoloaikana vähintään maitokahvin värisiksi.”

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Maija Yliaho

Artikkeli Rapsin puintiin mallia Kanadasta julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Viljan lajittelu mielletään joskus yksinomaan siemenviljaa koskevaksi asiaksi. Oikein kohdennettuna myös muun viljan lajittelu antaa viljelijälle taloudellista hyötyä. Tilalla tehtävän lajittelun mahdollisuuksia kannattaisi pohtia entistä tarkemmin.

Jonkinlainen viljan lajittelija löytyy monelta tilalta. Jopa viisikymmentä vuotta vanha lajittelija voi olla edelleen käyttökelpoinen.

Ongelmaksi voi muodostua lajittelijan käytettävyys. Vanhoissa lajittelijoissa ei esimerkiksi ole vikatilanteilta suojaavaa automatiikkaa. Sähkökatkon sattuessa vilja pahimmillaan tulvii yli ja valuu lattioille.

Uudellamaalla Myrskylässä sijaitseva, vuodesta 1995 alkaen luomua tuottanut Tattarin tila käy hyvästä tilalla lajittelun esimerkistä. Vielä jokunen vuosi sitten lajittelukalusto koostui vuosikymmeniä vanhasta Petkus-tasolajittelijasta. Varsin pian kuitenkin huomattiin, ettei lajittelua voi rakentaa heikosti toimivan tekniikan varaan.

”Lajittelijalle ei ollut ensinnäkään järkevää paikkaa. Aamupäivä meni lajittelijan käyttökuntoon kasaamisessa, ja yöksi kapistus oli kerättävä pois”, Tattarin tilan isäntä Tapio Anttila muistelee.

Luomutuotannon vuoksi lajittelulle oli kuitenkin tarvetta. Viljaa myytäessä varsinkin rikoista johtuneet vähennykset kävivät sekä kunnian että kukkaron päälle. Työläs vanha lajittelija ei ratkaissut ongelmaa ainakaan taloudellisesti.

”Jos lajittelija sitoo viereensä yhden työntekijän tarkkailemaan, että kaikki sujuu, ei lajittelussa ole mitään järkeä. Työkustannukset syövät silloin lajittelusta saatavan hintahyödyn”, Anttila toteaa.

Samoja pohdintoja on käyty monella muullakin tilalla. Mikäli vanha lajittelija on edelleen käytössä, sitä käytetään lähinnä oman siemenen lajitteluun.

Asiaan perehtymättömälle asia saattaa vaikuttaa siltä, ettei lajittelusta ole oikeasti hyötyä kuin oman siemenen käytössä. Näkemykseen törmää satunnaisesti jopa viljelijöiden suosimissa netin keskusteluryhmissä.

Tilakokoluokassa ei liikaa tarjontaa

Myös luomuun erikoistunut Harri Laine oli aikoinaan elintarvikejalostukseen liittyvän lajitteluun ja kuorintaan liittyvien haasteiden edessä. Uudellamaalla Pornaisissa vaikuttavan luomuyrittäjän tarpeet täyttävää, mutta riittävän pientä konelinjaa ei tahtonut löytyä mistään. Aluksi valinta kallistui kiinalaiseen kokonaisuuteen.

”Kiinalaiskoneet saapuivat, mutta yrityksistä huolimatta emme saaneet niitä toimimaan koskaan kunnolla”, Laine kertoo.

Etsintä jatkui, ja halutun kaltainen lajittelija löytyi kuusi vuotta sitten kuin puolivahingossa Tsekinmaalta. JK Machinery -yhtiön valmistaman kuorintakoneen ja tasolajittelijan hankinta johti lopulta saman valmistajan lajittelijoiden maahantuontiin Agrola-toiminimellä.

”Maatilakokoluokan tasolajittelijoiden verottomat hinnat alkavat 6 690 eurosta. Edullisimman JCC 05 -yleisviljanlajittelijalla teho on tarkassa puhdistustyössä kauralla 1–1,5 tonnia tunnissa ja vehnällä 1,5–2 tonnia. Noin 9 500 euron hintainen JCC 08 puolestaan kauppakunnostaa vehnää jopa kuusi tonnia tunnissa. Tarkassa vehnänsiemenen kunnostuksessa päästään noin neljään tonniin tunnissa”, Laine kertoo.

Muiden valmistajien, kuten Bühlerin ja Damasin lajittelijoissa kokoluokka näyttäisi karkaavan jo suurempaan mittakaavaan. Nettitietojen mukaan esimerkiksi Bühlerin tasolajittelijoissa kapasiteetit alkavat 12:sta ja Damasilla peräti 30 tonnista tunnissa.

Oriplan Oy:n maahantuoman Cimbrian lajittelijamallistosta näyttäisi sen sijaan löytyvän kapasiteetiltaan sopivia vaihtoehtoja. Lajittelijoiden rakenne ja tarkkuus on kauppakunnostukseen kuitenkin ylimitoitettu. Markkinat löytyvät enemmän siemenviljan pakkaajien puolelta.

Rumpulajittelijoilla kapasiteetti vaikuttaisi taas jäävän kauppakunnostuksessa hieman pieneksi. Esimerkiksi Mepu 2000 Major -lajittelijan kerrotaan yltävän parhaimmillaan hieman reiluun tonniin tunnissa. Kyse on siis enemmän tilan omasta siemenlajittelijasta.

Yksinkertaisuus etuna

Agrola on noin neljän vuoden aikana myynyt Suomeen satakunta lajittelijaa. Mallistosta löytyy myös järeämpää myllymittakaavan kalustoa.

Siemenpakkaajia ja myllyjä varten on tarjolla JCM -mallisto, jonka teholuokka on 10–100 tonnia viljaa tunnissa. Myydyimpiä ovat kuitenkin olleet jo mainitut tilakokoluokan mallit JCC 05 ja JCC 08.

”Lajittelijan mukana tulee kaksi seulaa. Kaikkiaan saatavilla on noin 60 erilaista verkkoseulaa. Esimerkiksi vehnän kunnostuksessa käytetään yleensä ylhäällä 4,0 millin pitkänomaisella reiällä varustettua seulaa ja alaseulana 2,2-millistä. Erikseen ostettuna seulojen veroton hinta on pienempään lajittelijaan 195 ja suurempaan 368 euroa kappaleelta. Seulan vaihto kestää pari minuuttia”, Laine kertoo.

Lajittelijat ovat luonnollisesti jatkuvatoimisia, eivätkä ne tarvitse normaalikäytössä huoltoa. Seulojen tukkeutuminen on perinteisten harjojen sijaan estetty seulatasossa olevilla vinyylikuulilla. Ratkaisu edustaa teollisten nykylajittelijoiden valtavirtaa.

”Esimerkiksi JCC 08 -mallin seulatasossa on 140 kuulaa, jotka ovat periaatteessa uusittavissa. Noin euron kappaleelta maksavien kuulien uusimisen tarvetta ei ole kuitenkaan vielä tullut eteen”, Laine kertoo.

Seulatyypin suhteen alalla on koulukuntaeroja. Osa valmistajista käyttää reikälevyseuloja. JK Machineryn lajittelijoissa on kuitenkin verkkoseulat.

”Valmistaja käyttää verkkoseuloja siksi, että niiden tehollinen hyötypinta on reikäseuloja suurempi. Myös tukkeutumistaipumus on vähäisempi. Reikälevyistä tehdas luopui 1990-luvun lopussa”, Laine toteaa.

Keveimpien roskien poistoa varten lajittelijoissa on imuri. Ilmavirtauksen tuotto muodostaakin lajittelijan sähkönkulutuksesta valtaosan.

”Seulatasojen kaksi vibramoottoria ovat teholtaan 300 wattia kappaleelta. Imurien tehot ovat puolestaan mallista riippuen 1,5–2,2 kilowattia. Tonnikohtaiset käyttökulut jäävät siis vähäisiksi. Vastineeksi voidaan yltää merkittäviin laatulisiin. Luomupuolella voidaan puhua 10–12 eurosta tonnilta.”

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Kyösti Isosaari

Artikkeli Laatu esiin lajittelijalla julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Suomessa on pitkään toivottu keinoja, joiden avulla kansainvälistä hintakehitystä pystyttäisiin hyödyntämään entistä tehokkaammin. Uudet sopimusmallit tuovat kotimaiseen viljakauppaan lisää ajantasaisuutta ja kosketuspintaa eurooppalaisiin hintanoteerauksiin.

Lantmännen Agro teki sen ensin. Lokakuun alussa markkinoille tuotiin Suomen ensimmäinen, päivittäin vaihtuva, myllyvehnän hinnoittelumalli. Viljelijällä on joka arkipäivä kaksi tuntia aikaa, kello 12.30–14.30, tarttua päivän hintanoteeraukseen ja kiinnittää myllykelpoisen vehnäsadon hinta tulevien kuukausien toimituksiin.

Riskinhallinnan työkalu

”Malli tuotiin markkinoille, koska viljelijöiden tarve erilaisille riskinhallinnan välineille on yhä suurempi hintavaihteluiden lisääntyessä niin lannoite- kuin viljakaupassakin”, kertoo Ilkka Pekkala Lantmännen Agrolta.

Kun hintakiinnityksen tekee vielä jyvien ollessa pellossa, on lisälannoituksesta ja kasvinsuojeluun tehtävistä panostuksista helpompi tehdä taloudellisesti kannattavia päätöksiä. Kustannuspuolta on konkreettisempi hahmottaa, kun sadosta saatava hinta on jo tiedossa.

Kulunut satokausi herättää mieleen kuitenkin kysymyksen; entä laaturiski? Entä, jos myllykelpoista tavaraa ei olekaan laittaa laariin?

”Jos toimitettu erä ei täytäkään myllyvehnälle asetettuja laatuvaatimuksia, otetaan erä vastaan rehuvehnänä.”

Rehuvehnälle on olemassa oma hintanoteerauksensa, joka päivittyy Lantmännen Agron kotisivuille. Vaikka laatutappiot näkyvät erästä saadussa hinnassa, on toimintatapa kuitenkin viljelijän kannalta turvallinen. Laaturiski poistuu eikä toimitettu erä tule koskaan hylättynä paluukuormana takaisin, mikäli se vain on kauppakelpoista rehuvehnää.

Hinta peilautuu markkinoilta

Kiinnitys hoidetaan sähköisesti Lantmännen Agron kotisivuilla. Päivittäisen kahden tunnin kaupankäyntiajan ulkopuolella tulevien sopimuskuukausien hintanoteeraukset eivät ole nähtävillä. Sopimusmalli kannustaakin viljelijöitä seuraamaan aktiivisesti viljamarkkinoita ja olemaan ajan hermolla.

”Hinta ei muodostu yhdestä yksittäisestä tekijästä. Taustalla vaikuttaa Pariisin pörssin hintanoteeraus myllyvehnälle ja siinä tapahtuvat muutokset.”

Hinta peilautuu paitsi myllyvehnän eurooppalaisen futuurimarkkinan liikkeistä, myös kotimaan vilja- ja erityisesti vientimarkkinasta. Vientiin puolestaan vaikuttaa suuressa määrin satokausi ja käytettävissä olevan sadon määrä, laatu ja hinta.

”Kuukausittainen hinnoittelumalli helpottaa myös viljelijää hahmottamaan markkinatilannetta ja tekemään päätöksiä pidemmällä aikavälillä.”

Marraskuun lopulla Lantmännen Agron myllyvehnän hintanoteeraus toukokuulle oli 171 euroa/tonni ja rehuvehnälle 139 euroa/tonni. Samaan aikaan myllyvehnän hintanoteeraus Euronext Pariisin pörssissä (Matif) toukokuulle oli 163,5 euroa/tonni.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Kohti kansainvälisempää viljakauppaa julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Helsingin Myllyn lastauslaiturilta lähtee päivittäin kymmeniä rekkoja kotimaista luomuviljaa ympäri maailmaa. Vaasassa sijaitsevaa kauramyllyä on laajennettu ja kehitetty monena vuonna – nyt on aika hyödyntää kasvanutta tuotantokapasiteettia.

Helsingin Myllyn tuotantotehtaalla Vaasassa on tehty merkittäviä hankkeita vuodesta 2010 tähän päivän saakka. Vuoden 2016 keväällä valmistui tehtaalle toinen kauramylly viljasiiloineen, hiutalointilinjastoineen ja pakkaamoineen.

Uuden linjaston valmistuttua oli heti selvää, että kapasiteettia tarvitaan yhä lisää. Viime syksynä valmistui kauramyllyn laajennus ja toinen kauran kuorintalinjasto otettiin käyttöön.

Tehdyt laajennukset mahdollistavat kauran tuotantokapasiteetin nousun noin 40 miljoonaan kiloon. Teoreettinen kapasiteetti riittäisi jopa noin 70 miljoonan kaurakilon käsittelyyn. Tähän saakka tuotetta on pystytty tekemään noin 20 miljoonaa kiloa.

Kahden rinnakkaisen linjaston ansiosta myös kahden eri tuotteen tuotanto onnistuu yhtä aikaa.

”Investointien ansiosta kapasiteetti on kasvanut ja toimivuus parantunut. Olemme aikataulullisesti nyt paljon joustavampia ja voimme tarjota asiakkaille laadukkaita tuotteita entistä tehokkaammin”, kertoo Vaasan tehtaanjohtaja Ville Mäki.

Henkilöstö on Vaasan myllyllä kasvanut tasaiseen tahtiin, noin puolitoista henkeä vuodessa. Tällä hetkellä tuotantotehdas työllistää noin 30 henkeä.

”Seuraavat pari vuotta tulevat pyörimään vahvasti tekemisen ympärillä, suuria investointeja ei ole nyt näköpiirissä. Ainakaan ihan heti”, Mäki kertoo.

Pieni suuri mylly räätälöi ja vie

Helsingin Mylly on Suomen suurin kotimaisen luomuviljan jalostaja. Järvenpään jauhomyllyllä valmistetaan jauhot, Vaasassa puolestaan hiutaleet, leseet, rouheet, jyvät ja gluteenittomat puhdaskauratuotteet. Myslit ja murot valmistetaan Närpiön tuotantotehtaalla.

Valmiita tuotteita myydään sekä kuluttajille, suurtalouksille, leipomoille että teollisuudelle. Tuotemerkkejä Helsingin Myllyllä on tällä hetkellä lähes 300.

”Etenkin gluteenittomien kauratuotteiden valikoima on kasvanut nopeasti hyvin pienessä ajassa. Puolentoista vuoden aikana on segmentille tullut paljon uusia tuotteita”, Mäki laskeskelee.

Mäki kuvailee Helsingin Myllyä pieneksi suureksi myllyksi, joka pystyy toimittamaan asiakkaille hyvinkin räätälöityjä tuoteratkaisuja joustavasti. Parhaillaankin laboratoriossa tutkitaan Kaukoitään lähtevien kaurahiutaleiden paksuutta, sillä tuote ei saa puuroutua liian herkästi. Sillä on suuri merkitys kohdemaassa.

Luomuun erikoistunut Helsingin Mylly onkin saavuttanut vankan jalansijan vientimarkkinoilla erityisesti kaura- ja luomukauratuotteilla. Luomukauratuotteista suurin osa päätyy tällä hetkellä vientiin yli 40 maahan. Vientiä tehdään Helsinki Mills -brändillä.

”Tavaraa toimitetaan Kauko-Itään, Eurooppaan, Pohjoismaihin, Afrikkaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Uusia mielenkiintoisia markkina-alueitamme ovat Intia ja Kiina. Myös Arabimaissa on kasvava asiakaskunta”, Mäki kertoo.

Kilpailun vientimarkkinoilla Mäki näkee pelkästään positiivisena. Suomalaiselle kauralle riittää globaalia kysyntää ja maailmalla on tilaa kotimaisille myllyille.

Luomukaura on laadukasta

Vaasassa käytetään kaikkia luomuviljoja, mutta kaura on ylivoimainen ykkönen.

”Luomukauran laatu on parantunut viimeisien vuosien aikana huomattavasti. On otettu isoja harppauksia”, kertoo Pekka Kultti viljanhankinnasta.

Suurimmaksi syyksi Kultti arvioi lajikekehityksen. Myös luomuviljelyn osaaminen on parantunut ja viljelyyn satsataan entistä enemmän.

”Jos katsotaan vastaanotettujen erien keskiarvoja, luomuviljassa on korkeampi hehtolitrapaino kuin tavanomaisessa kaurassa. Seulonta-aste on sen sijaan luomulla hiukan korkeampi.”

Helsingin Mylly suosii yleisimpiä suurimokauralajikkeita. Etelästä tulee paljon Mattya, pohjoisemmasta aikaisempia lajikkeita kuten Niklasta ja Meeriä ja Marikaa.

”Toivomme suurta ja ohutkuorista jyvää sekä hyvää hehtolitrapainoa. Se on kaikkein tärkeintä.”

Luomukauran hankinta-aluetta on Oulu–Kajaani–Lappeenranta–Kemiönsaari -akseli. Pääosa tulee kuitenkin Etelä-Suomesta, missä suurimmat luomutuotannossa olevat kasvinviljelytilat sijaitsevat. Pohjanmaalla myllyn läheisyydessä luomutilat ovat suurimmaksi osaksi kotieläintiloja.

”Maksamamme hintalisät huomioiden eriä kannattaa tuoda kauempaakin. Rahti ei kuitenkaan kasva kilometrien suhteessa. Käteen jäävä hinta ratkaisee.”

Luomukauraa voi toimittaa myös Kokemäelle, minne luomuviljojen vastaanottoa on keskitetty. Tavanomainen kaura hankitaan pääosin myllyn vaikutusalueelta.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Katri Ala-Kleemola

Artikkeli Helsingin Mylly uskoo ja satsaa luomukauraan julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Kasvinsuojeluainepakkaa on sekoitettu urakalla viimeisen vuoden aikana. Osa tehoaineista ja valmisteista on vaihtanut omistajaa firmojen uudelleenjärjestelyissä. Uusiakin valmisteita on tullut markkinoille.

Osa kasvinsuojeluainevalmistajien välisistä yhdistymisistä on saatu päätökseen, mutta osa on edelleen käynnissä.

Suurin niistä, Bayerin ja Monsanton yhdistyminen, on vielä kesken, eikä sen vaikutukset näy tuotevalikoimassa tai markkinoinnissa.

Amerikassa kilpailuviranomainen edellytti, että Bayer joutuu luopumaan muun muassa Liberty Link -brändistään ja puuvillan ja soijan siemenistään. Ostajaksi tulee BASF, mikäli Bayerin ja Monsanton yhdistyminen toteutuu.

Euroopassa yhdistymisen edellytyksistä keskustellaan parhaillaan komission ja Bayerin kesken.

Yhdistymisen ehdoiksi on jo asetettu Bayerille rapsin siemenistä luopuminen, sillä Bayerin ja Monsanton (DeKalb) yhteenlaskettu markkinaosuus kasvaisi liian suureksi.

BASF on aikeissa ostaa myös Bayerin rapsinsiemenliiketoiminnan. BASF onkin tulossa isosti siemenbisnekseen takaisin, mikäli kaupat toteutuvat.

Tällä hetkellä keskustellaan siitä, mitä muita ehtoja yhdistyminen vaatii. Spekulaatioita on käyty esimerkiksi vihannesten siemenistä. Tavoitteena on saada kauppa päätökseen tämän vuoden alkupuolella.

ChemChina osti Syngentan
ChemChinan Syngentan kauppa on valmis. ChemChina omistaa nyt sekä Syngentan että Adaman. Molemmat yritykset kuitenkin jatkavat omilla nimillään ja brändeillään.

Kaupalla oli vaikutuksia yritysten tuotepalettiin, mutta vaikutukset eivät näy Suomen markkinoilla asti.

Suomeen asti näkyviä käytännön vaikutuksia kaupalla on ollut esimerkiksi siinä, että Syngenta ja Adama voivat myydä joitakin toistensa tuotteita kakkosbrändin alla.
Esimerkiksi Suomessa Syngenta myy jatkossa Adaman Agilia nimellä Zetrola. Valmiste tulee Hankkijan valikoimaan.

DuPontin tehoaineet FMC:lle
Myös Dow’n ja DuPontin yhdistyminen on saatu päätökseen, mutta asiakkaille päin yritykset toimivat toistaiseksi omilla nimillään.

Jättiyritys jaetaan todennäköisesti myöhemmin kolmeen, toimialoiltaan erilaiseen yhtiöön. Silloin myös yhtiöiden nimet voivat muuttua.

Kilpailuviranomainen vaati Dow’n ja DuPontin yhdistyessä DuPontia myymään suurimman osan kasvinsuojeluaineista pois.

Ostajaksi löytyi FMC, josta tuli kaupan myötä viidenneksi suurin toimija kasvinsuojeluaineissa.

FMC osti yhdeksän herbisiditehoainetta ja kolme insektisiditehoainetta DuPontilta. Pohjoismaissa DuPontille jäivät vain Acanto, Titus ja Talius.

Kauppaan kuuluivat myös DuPontin tutkimuskeskukset ja suurin osa tuotekehityksestä. Siemenbrändi Pioneer jäi DuPontille.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Myllerrys jatkuu kasvinsuojelumarkkinoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Kaurasta piti tulla Suomen uusi Nokia. Nyt kauran Piilaakso kohoaakin hyvää vauhtia Ruotsiin tutkimusohjelma ScanOatsin myötä. Käytännön Maamies kysyi kaura-alalta mitä Suomen pitäisi tehdä. Kauran kilpailukyky on täysin riippuvainen siitä, miten sen ominaisuuksia voidaan kehittää muihin maihin ja viljoihin verrattuna.

Kauran prosessoinnin asiantuntija Polar Glucan ilmoittaa sijaintipaikakseen Cereal Valleyn, Viljalaakson.

Nimi on väännetty Silicon Valleystä, Piilaaksosta, jonne hakeutuvat parhaat it-alan huiput innovoimaan ja muuttamaan maailmaa.

Cereal Valley on tietenkin Jokioinen. Myönnettäköön, ettei useimmille Jokioisista tule mieleen tajuntaa räjäyttävät viljainnovaatiot.

Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin missä muuallakaan Viljalaakso voisi sijaita? Jokioinen on viljanviljelyn osaamisen pääkallonpaikka, ja sitä ympäröivät Suomen vilja-aittana tunnetut pitäjät.

Jokioisiin on kertynyt paljon hiljaista tietoa, josta voisi pitää vähän meteliä, ja jonka päälle voisi rakentaa enemmänkin, sanoo Polar Glucanin toimitusjohtaja Ilkka Lehtomäki.

Lehtomäki on yksi kaura-alan avainhenkilöistä. Hänen luotsaamansa Polar Glucan hallitsee kauran prosessoinnin erilaisiin ainesosiin.

Polar Glucanin patentoimaa teknologiaa käytetään esimerkiksi Taivalkosken Myllyllä Jalasjärvellä. Siellä valmistetaan kolloidista kylmään nesteeseen liukenevaa hienoa kaurajauhoa.

Sitä voi käyttää melkein mihin vain: smoothieihin, leivontaan, viilin päälle, elintarviketeollisuuteen. Suuri osa tuotannosta viedään ulkomaille kosmetiikkatuotteisiin.

Kolloidinen kaurajauho on Nyhtökauran veroinen keksintö. Siitä kehityspotkunsa saanutta Puhtikauraa valmistaa Vääksyssä sijaitseva Viipurilainen kotileipomo, joka on kehittänyt valmistusmenetelmää eteenpäin ja käyttää jauhetta urheilujuomissaan.

Heidän lanseeraamansa Puhtikaura-kaurapuuteri voitti Vuoden suomalainen elintarvike -palkinnon vuonna 2016. Vuotta ennen Nyhtökauraa.

Uusi Oatlaws-tuotesarja on rakennettu sekin kaurajauhon ympärille, mutta siinä on lisänä kauraproteiinia. Se on suunnattu alusta alkaen myös vientimarkkinoille, kertoo Teppo Ylä-Hemmilä.

”Suomen markkina on aivan liian pieni”, Ylä-Hemmilä toteaa.

Ja elintarvikkeiden kuluttajamarkkina on tunnetusti vaikea ala. Myllyt jauhavat suurella volyymilla kaurahiutaletta peruskaurasta, ja rakentavat kuluttajatuotteensa sen ympärille.

Se harmittaa Lehtomäkeä. Hän haluaisi nähdä lisää innovatiivisia tuotteita. Sellaisia kuin Nyhtökaura. Että kauraa hyödynnettäisiin raaka-aineena paljon monipuolisemmin, uskaliaammin.

Kun jalostusastetta nostettaisiin roimasti, saisi kaurasta myös enemmän rahaa. Ja sen arvostus kohoaisi.

”Kauran jatkojalostuksen osaaminen ja teknologia on ollut olemassa Suomessa jo pitkään, mutta kukaan ei ole halunnut hyödyntää sitä”, Lehtomäki parahtaa.

Kauraa hehkutetaan mediassa, sen ympärillä on mieletön pöhinä, uusia tuotteita tulee markkinoille ja ylistyssanoja riittää.

Viljelijän näkökulmasta siitä ei saa tarpeeksi rahaa eikä sitä kannata viljellä.

Keskisadot junnaavat paikallaan, ja uutena murheena ovat hometoksiinit.

Kaura-alan ihmisten mielestä muutos vaatimattoman kotitarverehukauran viljelystä teollisuuden kaipaaman erikoiskauran viljelyyn on vasta alkumetreillä.

Myllykauran pitäisi olla erikoiskasvin asemassa eikä takapajuisena peräkammarin poikana.

Siihen pitäisi panostaa paljon enemmän kaikilla alueilla – viljelytekniikassa, jalostuksessa, sopimusviljelyssä, prosessoinnissa ja perustutkimuksessa.

Olemme nyt ongelman ytimessä.

Samaan aikaan Ruotsissa…

Viime vuonna Ruotsissa myönnettiin 10 miljoonaa euroa kauratutkimukselle. Kaura nähtiin strategisesti niin tärkeänä asiana, että valtio halusi investoida kauraosaamiseen.

Ruotsi on kasvattanut voimakkaasti kauran vientimääriä 2010-luvulla, ja uhkaa pian ohittaa Suomen. Suomi ja Ruotsi ovat EU:n tärkeimmät kauranviejämaat.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Liian tuttua kauraa? julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Mistä tietää, saako kasvinsuojeluainevalmistetta vielä käyttää, jos sen nimi on muuttunut tai pakkaus näyttää ikivanhalta? Rekisterinumerosta, Tukesilta vastataan. Ajankohtaiset pakkausmerkinnät tulisi tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä vuosittain. Tässä jutussa kerrotaan miksi.

Harva haluaa pitää ylivuotista ja suurta kasvinsuojeluainevarastoa, mutta silti useimpien varastossa on purkkeja monelta vuodelta. Osalla niistä voi olla vanha nimi, mutta tehoaineena on vaikkapa tuttu MCPA. Saako valmistetta vielä käyttää, jos nimi on muuttunut?

Ja mihin se pitää laittaa, jos tarkastus tulee? Piilottaa jonnekin, vai pitää kasvinsuojeluainevarastossa lukkojen takana?

Monet soittavat paniikkipuheluja kasvinsuojeluainevalmistajille näissä tilanteissa.

Rekisterinumero kertoo

Paras tapa selvittää asia on tarkistaa valmisteen rekisterinumerosta, onko sen käyttöön vielä lupa, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta kerrotaan.

Tieto löytyy Tukesin ylläpitämästä kasvinsuojeluainerekisteristä, jonka käyttö on jokaisen syytä hallita.

Jos rekisterinumero on vielä voimassa, on valmisteen käytölle lupa, vaikka sen nimi olisikin muuttunut.

Nimenmuutoksia voi tapahtua esimerkiksi kauppaliikkeen nimen vaihtuessa, kertoo johtava asiantuntija Eija-Leena Hynninen Tukesilta.

Agrimarket Trio on nykyisin Trio SL, ja Agrimarket MCPA 750 on MCPA SL. Samoin K-Trio- ja K-MCPA-nesteet ovat muuttuneet farm Trioksi ja farm MCPAksi, mutta rekisterinumerot ovat yhä samat.

Kun rekisterinumero pysyy samana, saa lohkokirjanpidossa käyttää myös vanhaa nimeä, Tukesilta kerrotaan. Eikä vanhan nimen ja purkkikuvan käyttö mainonnassakaan ole kiellettyä, mutta se ei ole myynnin näkökulmasta mielekästä.

Rekisteriviidakko on valtava

Valmisteilla on monia erilaisia rekisteröintejä. Se tekee rekisteriviidakosta monimutkaisen.

Viranomaiset eivät monimutkaista asioita kiusallaan tai myönnä tahallaan lyhyitä lupia, jotka umpeutuvat muutamassa kuukaudessa.

Pääsääntöisesti viranomaiset myöntävät valmisteelle niin pitkän hyväksynnän kuin mahdollista. Se määräytyy tehoaineiden lupien mukaan.

Hyväksyntä annetaan ensimmäisellä kerralla enintään kymmeneksi vuodeksi, uudelleenhyväksyntä viideksitoista vuodeksi.

Jos tehoaineella on EU:ssa hyväksyntä vaikkapa vuoteen 2025 asti, niin kyseistä tehoainetta sisältävä valmiste hyväksytään voimassaolevaksi samalle ajalle ja vielä vuosi eteenpäin, eli vuoteen 2026 asti.

Jokaisen tehoaineen luvat menevät EU:ssa määräajoin umpeen, jonka jälkeen niille annetaan uudelleenhyväksyntä tai niiden käyttö kielletään.

Jos niitä ei ole ehditty käsitellä määräajassa, niille voidaan antaa yhden vuoden mittainen hyväksymisen jatkoaika kerrallaan.

Tuore esimerkki on glyfosaatti, jonka uudelleenhyväksynnästä on riidelty EU-tasolla jo monta vuotta. Glyfosaatille myönnettiin viime vuonna vain viiden vuoden jatkolupa, vaikka komissio esitti alunperin 15 vuoden lupaa.

Kun tehoaineelle annetaan EU:ssa uudelleenhyväksyntä, myös jokainen kyseistä tehoainetta sisältävä valmiste on hyväksyttävä uudelleen.

Valmisteiden hyväksynnät tehdään EU:ssa vyöhyketasolla ja kansallisella tasolla. Tämä tarkoittaa melkoista paperisotaa viranomaisille monessa portaassa.

”Jos valmisteessa on esimerkiksi kolmea eri tehoainetta, joiden lupia jatketaan eri vuosina, joudutaan valmiste hyväksymään uudelleen varsin usein”, Hynninen selittää.

Uudelleenhyväksyntää on haettava erikseen joka kerta, kun valmisteen ensimmäisen tehoaineen hyväksyminen umpeutuu.

Jos luvanhaltija ei sitä hae, poistetaan valmiste rekisteristä, minkä jälkeen käyttö ei ole sallittua.

Valmisteelle voidaan hakea myös käyttökohteiden muutoksia. Silloin myyntipäällysteksti muuttuu, mutta rekisterinumero pysyy samana.

Jokaisen valmisteen tuoreet myyntipäällystekstit tulisikin tarkistaa vuosittain kasvinsuojeluainerekisteristä.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Annaleena Ylhäinen
Kuva: Hardi

Artikkeli Kasvinsuojeluaineiden kirjanpito järjestykseen julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Mitä aiemmin ehdittiin tänä keväänä kylvämään, sitä paremmat mahdollisuudet viljoilla oli orastua. Tehokas uusi kylvölannoitin mahdollisti siementen saamisen entistä nopeammin maahan, mutta mihinkään ihmeisiin ei sekään pystynyt. Uuden traktorin automaattiohjaus varmisti viivasuorat kylvörivit.

Uuden kuusimetrisen Pöttinger Terrasem -kylvölannoittimen mittariin on kertynyt viikossa jo kaksisataa hehtaaria. Kylvöt ovat edenneet hyvin, vaikka kuivuus tekeekin hommasta haasteellista. Viereisellä tiellä liikkuva kulkija saattaa hetken aikaa joutua pohtimaan, mikä aiheuttaa tuollaisen pölypilven, kun tuuli, suuri ajonopeus sekä siemenen ja lannoitteen siirto puhallinavusteisesti nostavat joltisenkin pölypilven ilmaan.

Maatalousteknologiaa opiskeleva Santeri Salo ajaa pari viikkoa sitten käyttöönotettua Valtran T-sarjalaista tottuneesti. Kylvökoneen päisteautomatiikka huolehtii kylvölannoittimen etuladan ja muokkaimen sekä lannoite- ja kylvövantaiden nostamisesta ja laskemisesta päisteissä toivotussa järjestyksessä ja toivotulla nopeudella yhtä hydrauliikan kytkintä painamalla.

Sitkaimen piirtämiä ajolinjoja ei tarvitse onneksi etsiä. Työ etenee tarkasti, sillä traktorin mukana tullut automaattiohjaus tarkentuu reilun 30 kilometrin päästä Forssasta tulevan RDS-signaalin avulla.

Valtran SmartTouch-käsinojaan sisältyvä iso kosketusnäyttö piirtää karttaa kylvetystä pinta-alasta.

Traktorin värinäyttö kertoo arvioiduksi tarkkuudeksi 1–2 senttimetriä, enimmillään ± 4 senttimetriä.

Valtran tuottama kokonaisuus on uusi. Santeri kertoo, että käsinoja ja sen kosketusnäyttö ovat toimineet odotetusti, mutta niihin liittyvää ohjelmistoa on luvattu päivittää pian kylvöjen jälkeen, jolloin käytön pitäisi muuttua entistä sujuvammaksi, samalla päästään eroon muutamista bugeista eli ohjelmointivirheistä.

Paikkatietoa ei ole tässä kokoonpanossa yhdistetty kylvölannoittimen ohjaimeen niin, että automatiikka huolehtisi siemenen ja lannoitteen syöttöjen avaamisesta ja sulkemisesta automaattisesti. Kuljettajan pitää muistaa painaa aina ja hieman ennakoiden sormella yhtä Terrasemin ohjaimessa olevaa nappulaa, koska kestää hetken, ennen kuin siemen ja lannoiterae ovat ehtineet annostelimilta vantaille.

184-kilowattinen Valtra T254 tuntuu selviävän urakastaan ainakin Loimaan tasaisilla pelloilla, vaikka takana on kiekkoja viidessä rivissä kuuden metrin leveydeltä, ja tarpeen tullen kiekkoja joudutaan painamaan hydrauliikalla melkoista vastusta antavan maan sisään.

”Välillä on tarvittu kaikki käytettävissä oleva teho, mutta vastaan ei ole vielä tullut tilanteita, että tehoa pitäisi olla enemmän.”

Tehoa työleveyttä ja ajonopeutta kasvattamalla

Ajonopeus on suoraan ajettaessa noin 15 kilometriä tunnissa. Perusohjain ilmoittaa, että kovempaa ei kannata ajaa, koska pneumaattinen lannoitteensiirto ei pystyisi kovempaa ajettaessa toimittamaan lannoitevantaille asetettua lannoitemäärää. Eikä tuon nopeammin tarvitse kylvöpellolla muutenkaan päästä. Kylvöstä syntyy niin kuin kuusimetrisellä voidaan olettaa syntyvän.

Toki siemen on hyvä saada pian maahan peltojen kuivuessa nopeasti. Pitkän päivän aikana on ehditty kylvämään 30–40 hehtaaria, Salo kertoo.

Nopeus kasvoi aiempaan Kongskilden FlexiDrill-kylvökoneeseen verrattuna kahta kautta: Työleveys kasvoi puolella neljästä kuuteen metriin. Lisäksi konetta kantava, kahteen riviin limitetty jyräpyörästö sallii aiempaa nopeamman ajonopeuden myös pehmeillä mailla, koska se ei lauttaa eli puske maata edessään niin kuin aiempi, samassa rivissä oleva jyräpyörästö.

Kylvöjen etenemistä edistää myös suuri säiliötilavuus. Kuusimetrisen Terrasemin vakiona neljän kuution kokoinen lannoitteelle ja siemenelle jaettu säiliö on kasvatettu lisälaidoilla reilun viiden kuution vetoiseksi. Säiliö voidaan jakaa suhteessa 40:60, 50:50 tai 60:40. Yhdellä täytöllä kylvettiin keväällä noin viisi hehtaaria.

Säiliöiden ylälaita on kolmen metrin korkeudella. Ne täytetään kahteen osaan osastoidusta perävaunusta täyttöruuvin avulla.

Havaintoja orastumisen jälkeen

270 hehtaarin suuruiset kevätkylvöt päästiin aloittamaan 11. toukokuuta ja ne saatiin päätökseen kymmenessä päivässä.

Santeri Salo kertoo myöhemmin puhelimessa, että automaattiohjaus toimi odotusten mukaisesti. Oraista oli mukava havaita, että siemenrivit ovat viivasuoria, eikä vierekkäisten ajokertojen reunimmaisten kylvörivien riviväli poikkea koneen vantaiden rivivälistä.

Kylvö on ollut tarkkaa myös metsäreunoissa, joissa gps-järjestelmien tarkkuudessa on ollut usein vaihtelua.

Päisteissä Salo kertoo havainneensa jonkin verran päällekkäistä kylvöä, ennen kuin hän oppi hahmottamaan, missä vaiheessa siemenen ja lannoitteen syöttö pitää kytkeä päälle.

Viljojen oraat näyttävät toukokuun lopussa sekä hyviltä että heikomman näköisiltä, Salo kertoo. Varsinkin vehnissä on orastuminen jäänyt epätasaiseksi.  Ensiksi kylvetyt ovat keskimäärin paremman näköisiä, mutta kylvöajankohtaa merkittävämpi asia näyttäisi olevan maalaji. Multavat ja eloperäiset maat tarjosivat siemenille selvästi raskaampia maita paremmat olosuhteet tänä keväänä.

Lue koko juttu ja katso video KM:stä.

Teksti ja kuva: Esa Mustonen

Artikkeli Pöttinger Terrasem C6 -kylvölannoitin julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.