Kotimaan alkuvarastot eivät ole olleet näin tyhjät varmaan koskaan sotien jälkeen. Teollisuuden laareissa on sen verran viljaa, että puinneille asti selvitään. Sen jälkeen viljamarkkina voi mennä mielenkiintoiseksi.
Teollisuudella ja rehuviljaa käyttävillä kotieläintiloilla on suuri tarve varmistaa viljan riittävyys ja rakentaa varastoja ennalleen. Puintien aikaan viljaa tulee yleensä markkinoille, mutta sen jälkeen on monina vuosina ollut hiljaista.
Viljaa käyttävällä teollisuudella on yleensä usean kuukauden varastot. Tänä vuonna tilanne on erilainen. Puskurivarastoja ei ole. Tämä hankaloittaa tuotannon suunnittelua.
Viljan vientikauppoja muun muassa saksalaisille myllyille sovitaan jopa puoli vuotta etukäteen, koska myllyt haluavat varmistaa viljan saatavuuden. Myös kotimaan myllyt ja rehutehtaat haluavat turvata ajoissa raaka-aineensa. Ja päivittäistavarakaupat kilpailuttavat tuotteiden saatavuuden, jotta valikoimaa ja logistiikkaa voidaan suunnitella, selventä Jouko Korkeamäki Hankkijalta.
Niukkuus näkyy hinnoissa
Viime syksynä Suomessa korjattiin 2000-luvun heikoin sato. Erityisesti rehuohrasta oli pulaa, ja Suomen markkina oli ohravetoinen. Kotimaan ohran hinta lähti voimakkaaseen nousuun, ja marraskuun lopussa maksettiin 300 euron tonnihintaa.
Ohraa, vehnää, maissia ja jopa pieni määrä kauraa jouduttiin tuomaan. Kotimaista tarvetta ei voi kuitenkaan korvata tuonnilla kuin marginaalisesti. Eikä esimerkiksi rehuohraa ollut sopuhintaan missään saatavissakaan.
Sekä rehuteollisuus että myllyt joutuivat kaventamaan tuoterepertuaariaan, ja rehutehtaat muuttamaan reseptiikkaansa.
Tänä syksynä voi olla edessä samanlainen ralli, ainakin jos huippusato jää saamatta. Kaikelle kotimaan tuotannolle on joka tapauksessa kysyntää. Viljelijän kannattaa jaksottaa myyntinsä ja kiinnittää hinnat fiksusti.
Uusia viljelysopimuksia
Viljan ostajilla on monenlaisia viljelysopimuksia, joiden avulla viljakauppa saadaan käymään tasaisesti ja vilja liikkeelle. Niitä löytyy jokaiseen makuun, ja ne hyödyttävät viljakaupan kaikkia osapuolia.
Suomessa tulisi kehittää samanlaista kulttuuria ja toimintatapaa kuin muuallakin maailmassa, jossa viljan toimituksista sovitaan etukäteen, ja varmistutaan siitä, että kotimainen tuotanto pyörii kotimaisilla raaka-aineilla, Korkeamäki sanoo.
Sopimusmallit ovat hyviä. Niitä vain täytyisi ryhtyä käyttämään. Valitettavasti kuluneen kauden hintaralli heikensi sopimuskulttuuria, sanoo Jouni Saarinen Lantmännen Agrolta. Ne jotka eivät kiinnittäneet etukäteen, saivat poikkeusvuotena parhaat hinnat, mikäli osasivat ajoittaa myynnin aikaan ennen hintojen laskua.
”Jos haluaa odottaa mahdollista hinnannousua, kannattaa tarttua Lantmännenin aktiivitermiinisopimukseen”, Saarinen vinkkaa.
Tässä sopimusmallissa vilja toimitetaan sadonkorjuuaikaan ostajalle, siitä tilitetään saman tien sata euroa tonnilta ja lopullisen hinnan saa kiinnittää haluamanaan ajankohtana päivän hinnalla kevääsen saakka.
A-Rehun takuuhintaa tai hintaputkisopimusta kannattaa myös harkita, mikäli pelkää hintojen laskua. Avenan vehnän basis-sopimuksella on saanut monena vuonna parasta hintaa.
Hankkija puolestaan avaa basis-sopimukset pienemmille erille ja myös kauralle ja rehuohralle. Minimieräkoko on 25 tonnia ja sopimuksia tehdään vuoden 2023 syksylle asti.
Hinta johdetaan Matifin vehnän pörssihinnasta. Lisäksi sovitaan preemio, joka on johdettu päivän futuurien markkinahinnasta kyseisen kaupan tekopaikan paikalliseen markkinatilanteeseen.
Preemio on kauralla ja ohralla -30 euron ja vehnällä -20 euron luokkaa tonnilta, sanoo Jouko Korkeamäki. Mutta preemiot muuttuvat markkinatilanteen mukaan. Tällainen sopimusmalli on käytössä muualla Euroopassa. ”Kun basis-sopimuksessa hinta sidotaan pörssihintaan, saa kaupan kumpikin osapuoli itse päättää, milloin hinta on kohdillaan”, Korkeamäki sanoo.
Paras tilanne olisi, kun viljelijät kiinnittäisivät hintaa useammassa erässä. Pörssihintojen huippu nähtiin toukokuun puolivälissä, kun syyskuun futuuri oli 430 euron tonnihinnassa. Siinä vaiheessa kylvöt olivat Suomessa vasta alkamassa.
Kesäkuun alun oraat olivat erittäin lupaavat, ja siinä vaiheessa olisi voinut kiinnittää vaikka sitten tonnin verran hehtaarilta, heinäkuun alussa toisen, ja puintien jälkeen loput. Jakaminen kannattaa, koska kukaan ei pysty ajoittamaan myyntiä tai ostoa juuri oikeaan hetkeen.
Kotimaan satoennuste 3,4 miljoonaa tonnia
Viljamarkkinoiden tämän hetkisen näkemyksen mukaan Suomeen odotetaan 3,3–3,5 miljoonan tonnin viljasatoa. Tämä arvio voi liikkua vielä jonkin verran kumpaan tahansa suuntaan.
Luonnonvarakeskus Luken satoarviot tulevat tänä vuonna 19.8. ja 23.9., eli noin kuukautta myöhemmin kuin viime vuosina, kertoo Anneli Partala. Entiseen tapaan ne perustuvat kylvöaloihin ja ProAgrian kuntakohtaisiin hehtaarisatoarvioihin.
Syysviljojen vähyys pienentää sato-odotusta jonkin verran, samoin kesäkuun kuuma ja kuiva jakso. Alueelliset erot ovat suuria. Vuoden 2019 huippusatoihin ei millään päästä, mutta yleisilme näyttää varsin hyvältä.
Koko Itämeren alueelle odotetaan suurta satoa, kun taas kuivuus rokotti Keski- ja Etelä-Euroopan satoa. Erityisesti maissi kärsi hirmuhelteistä.
Rehuohra-ala väheni viime vuodesta 19 000 hehtaarin verran. Kotimaan ohrasato jemmataan varmasti viimeistä jyvää myöten omaan käyttöön. Kauraa kylvettiin saman verran kuin edellisenäkin vuonna. Kasvustot näyttävät varsin hyviltä, joten kaurasadosta odotetaan suurta. Kauraa myös todennäköisesti viedään.
Kevätvehnäala kasvoi melkein 30 000 hehtaaria. Sillä paikattiin talvituhoista kärsineitä syysvehniä. Kevät- ja syysvehnän yhteenlaskettu pinta-ala kasvoi edellisvuodesta.
Suurin nousija oli rehuherne, jota kylvettiin 28 000 hehtaarille. Herne on menestynyt tällä kasvukaudella selkeästi härkäpapua paremmin. Toivoa sopii, että kasvustot pysyvät pystyssä loppuun saakka.
Puinti ajoittuu syyskuulle
Kylvöt myöhästyivät pari viikkoa, ja kevätvehnät ja kevätöljykasvit näyttävät paikoin varsin lupaavilta. Tämä ennustaa myöhäistä puintiaikaa. Etelä-Suomessa viljellään myöhäisiä ja satoisia kevätvehniä. Niiden puintisesonki ajoittuu syyskuulle.
Syysviljojen kylvöt ovat täysi arvoitus. Toki kylvösiemenkin on vähissä, mutta suurin ongelma on vapaan pellon puuttuminen. Rukiille saisi vielä hyviä sopimuksia tulevalle kaudelle, vaikka parhaista hinnoista on tultu jokunen kymppi alaspäin.
Heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla rukiin termiinihinnat ostajilla olivat noin 315 euroa tonnilta 2023 syksylle. Raision tarjous oli tässä vaiheessa paras, 345 euroa tonnilta.
Lantmännenin tavoitteena on tuplata Ilmasto & Luontorukiin viljelysopimusala tulevalle kaudelle. Tässä sopimuksessa perushinnan päälle maksetaan 35 euroa lisähintaa tonnilta.
Uutena sopimuskasvina on ruisvehnä, jota Lantmännen Agro ryhtyy käyttämään rehutehtaillaan.
”Ruisvehnä hinnoitellaan ohran markkinahinnan mukaan, johon lisätään viisi euroa tonnilta”, Saarinen kertoo.
Sopimuksia tehdään valtakunnallisesti ja toimituspaikkoja on monta. ◻
Artikkeli Huippusato tilauksessa julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.
