Sateinen syksy ja roudaton talvi haittasivat merkittävästi peltojen kalkituksia suuressa osassa maata. Nyt keväällä ennen kylvöjä ehdittiin maan viljavuutta jo jonkin verran kohentamaan. Seuraava mahdollisuus kalkitukseen saadaan sadonkorjuun jälkeisellä sänkikalkituskaudella, jolta kalkkia tuottavat ja myyvät yritykset sekä kalkkia levittävät urakoitsijat odottavat paljon.

Kalkitustalvi oli surkea. Maahan saatiin kalkkia levitettyä satunnaisesti siellä täällä. Haasteita oli enemmän kuin riittävästi kaikkialla, kun maa ei etelässä routaantunut ja paksu lumipeite haittasi levityksiä pohjoisessa.

Ilmastonmuutos näyttäisi asettavan melkoisia haasteita kalkitukselle SMA Mineralin myyntipäällikkö Kimmo Hirvikallio arvioi. Toimitusmäärät jäivät menneen talven aikana vaatimattomiksi, ja kalkitusvaje kasvoi entisestään.

”Jatkossa on pystyttävä hyödyntämään hyvät levityskelit entistä paremmin. Nyt näyttää siltä, että levitysolosuhteet talvella ovat hyvin haasteellisia. Routaa ei muodostu ja vastaavasti osassa maata lunta on liikaa. Sänkikalkituksia pitäisi pystyä lisäämään selvästi.”

Edeltävä syksykin oli niin syyskylvöjen kuin kalkitustenkin kannalta haasteellinen, myyntipäällikkö Jan Drugge Nordkalkista sanoo. Kalkitukset eivät ehtineet vielä elokuussa kunnolla käyntiin, kun lähes koko syyskuun kestäneet sateet alkoivat. Lokakuussa päästiin paremmin pellolle.

Osa Nordkalkin sopimusurakoijista onnistui levittämään koko talven ajaksi muodostuneen tilauskannan verran omalla alueellaan ennen kylvöjä, mutta monille jäi levitettävää vielä sadonkorjuun jälkeenkin.

Viime talvi oli suuressa osassa maata kalkituksen kannalta haastava, kertoo myös Soilfoodin kalkkien tuoteryhmäpäällikkö Mika Malin. Olosuhteet vaihtelivat paljon. Kevätlevitykset ennen kylvöjä paikkasivat tilannetta. Sitä tehtiin aina kun säät sallivat.

”Pellolle menemistä on pyritty toki välttämään silloin, kun maa ei kanna. Maan turha tiivistäminen olisi ristiriitaista, kun tavoitteena on kohentaa maan kasvukuntoa.”

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Esa Mustonen

Päivitetyt kalkkitaulukot löytyvät digilehdestä ja kestotiljaajat löytävät ne myös KM:n verkkosivuilta Kestotilaajan edut-> Ladattavat tiedostot.

Artikkeli Sadonkorjuun jälkeen on vuorossa viljavuustalkoot julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Suomen luomuviljamarkkinat ovat olleet varsin vakiintuneet, mutta luomuviljan pinta-alan kasvu luo mahdollisuuksia luomutuotteiden määrän sekä luomuviljan viennin kasvamiselle. Luomukaura on selvästi suosituin luomuvilja ja sen käyttö elintarviketeollisuudessa kasvaa ripeällä tahdilla.

Ruokaviraston maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmien mukaan luomuviljaa viljeltiin vuonna 2020 noin 80 500 hehtaaria. Luomuviljojen kokonaispinta-ala kasvoi näin ollen yli 20 prosenttia viime vuodesta. Ylivoimaisesti eniten viljelty luomuvilja on yhä kaura. Luomukauraa kylvettiin nyt 40 600 hehtaaria kun vuonna 2019 sitä kylvettiin 32 700 hehtaaria. Muita suosittuja luomuviljoja tänä vuonna ovat kevätvehnä 7 200 hehtaarilla, rehuohra 7 800 hehtaarilla, syysruis 4 400 hehtaarilla sekä mallasohra 3 200 hehtaarin pinta-alalla.

Vuosien 2019 ja 2020 välillä luomuviljojen pinta-aloissa prosentuaalisesti suurimpia muutoksia tapahtui kevätvehnällä sekä mallas- ja rehuohralla. Kevätvehnän pinta-ala kasvoi vuonna 2020 42 prosenttia, rehuohra 35 prosentilla ja mallasohra 88 prosentilla vuotta aikaisempiin kylvöihin verrattuna.

Luomuviljan viljelyn suurimmat keskittymät ovat Varsinais-Suomessa 9 700 ha, Pohjois-Pohjanmaalla 9 300 ha, Uudellamaalla 9 000 ha sekä Etelä-Pohjanmaalla 8 700 ha. Myös Pirkanmaalla, Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa päästiin yli 7 000 hehtaarin luomuviljan pinta-aloihin. Kauraa on luomuviljoista kylvetty kaikilla alueilla eniten, mutta toiseksi suosituimman viljan paikasta kilpailevat syys- ja kevätvehnä. C-alueella rehuohra nousi odotetusti yhdeksi suosituimmista luomuviljoista.

Luonnonvarakeskuksen Luomusatotilastojen mukaan vuonna 2019 luomuviljasato oli 143 miljoonaa kiloa. Yli puolet sadosta oli kauraa: 76 miljoonaa kiloa. Ruissato oli 9,9 miljoonaa, rehuohrasato 13,3 miljoonaa, mallasohrasato 5 miljoonaa ja vehnäsato 18,1 miljoonaa kiloa.

Vuoden 2020 luomuviljan pinta-alojen kasvaessa viime vuodesta ja kasvukauden ollessa kohtuullinen, odotettavissa on vähintään yhtä suuri tai jopa suurempi sato kuin viime vuonna.

Luomuviljan näkymät 2020

ProAgrian luomuasiantuntija Pekka Terhemaa kommentoi sadon arvioimisen olevan hyvin haasteellista tänä vuonna. Jälkiversontaa on paljon kuin myös alueellisesti liiallista kuivuutta tai märkyyttä.

”On hyvin vaikea arvioida millainen luomusato on nyt tulossa laadullisesti tai määrällisesti”, Terhemaa kommentoi.

Poikkeuksellinen rikkakasvivuosi tämä kasvukausi ei ole ollut, vaikka välillä on puhuttu ohdakevuodesta. Hikevillä mailla on sateiden seurauksena ollut paljon siemenrikkakasveja, eikä muillakaan maatyypeillä ole päästy rikkakasvien suhteen helpolla.

Terhemaa asuu ja toimii pääasiallisesti Kaakkois-Suomessa. Hän kiitteleekin viljelijävetoisen osuuskunnan Kymen Luomun aktiivista ja markkinalähtöistä luomuviljakauppaa.

”Toiminta on hyvin sopimuskeskeistä ja markkinoiden liikkeitä seurataan tarkkaan.”

Terhemaa arvioi myös muilla alueilla luomuviljelijöiden tekevän ennakoiden hyvin sopimuksia viljan ostajien kanssa.

”Luomuviljapuolelle paikallisten myllyjen merkitys on merkittävämpi kuin tavanomaisella puolella, mutta näiden toimijoiden yhteenlaskettua tarkkaa markkinaosuutta on vaikea arvioida. Tiloilta ulos myydään silti eniten suurille ostajille”, Terhemaa pohdiskelee luomuviljakaupasta.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Hanna Helkkula

Artikkeli Luomuviljan tuotanto kasvaa – kasvaako kysyntä? julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Peltokasvien virallisista lajikekokeista vastaava Luonnonvarakeskus (Luke) on ulkoistanut kokeitaan muille toimijoille osana toimintojensa uudelleenjärjestelyjä, tuoreimpana Ylistaron ja Sotkamon lajikekokeet. Luken mukaan ulkoistus ei kuitenkaan heikennä virallisten lajikekokeiden luotettavuutta tai puolueettomuutta.

Boreal Kasvinjalostuksen kasvinjalostaja tekee havaintoja yrityksen kilpailijoiden viljalajikkeista koeruuduilla, joilla olevat viralliset lajikekokeet Luke on ulkoistanut Borealille. Säilyykö lajikekokeiden puolueettomuus?

Luken Luonnonvarat-yksikön johtaja Eeva-Liisa Ryhänen vakuuttaa, että säilyy, sillä hänen mukaansa puolueettomuus ja luotettavuus voidaan varmistaa.

”Kenttäkokeet toteutetaan virallisen ohjeistuksen ja laatujärjestelmän mukaan. Lisäksi palvelun tuottajan kanssa on sovittu kirjallisesti tarkemmista toimintatavoista. Poikkeamat tai mahdolliset manipuloinnit tulevat tulosten analysoinnissa herkästi ilmi. Sellaisia ei ole koskaan ilmennyt, ei edes mitään sen kaltaisia epäilyjäkään”, hän korostaa.

Siemenlain mukaan Luke järjestää viralliset lajikekokeet (viljelyarvokokeet) Suomessa. Toimintojensa uudelleenjärjestelyihin liittyen Luke on kuitenkin ulkoistanut osan viljelykokeista ulkopuolisten toimijoiden toteuttamaksi.

Linjaus johtuu sekä julkisen tutkimusrahoituksen kokonaisuudistuksesta että tavoitteesta lisätä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa toiminnoissa, joissa se on luontevaa.

Luken omien toimipisteiden lisäksi virallisia lajikekokeita tekevät sen toimeksiannosta kaikkiaan 12 koepaikalla Perunantutkimuslaitos, ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL), Boreal Kasvinjalostus Oy ja Lantmännen Agro Hauhon koetila.

Näistä Borealilla on eniten koepaikkoja, viisi: Jokioinen, Lieto, Laukaa ja tuoreimpana siis myös Ylistaro (Seinäjoki) ja Sotkamo.

Koepaikkamäärällä ei merkitystä

Eeva-Liisa Ryhänen korostaa, että yhteistyö sen kumppaneiden kanssa virallisten lajikekokeiden toteuttamisessa on hyvin laajaa. Monen, kuten esimerkiksi Borealin kanssa sitä on tehty myös jo hyvin pitkään.

”Meillä on tiukat laatuvaatimukset jo kilpailutuksessa. Teemme yhteistyötä sellaisten kumppaneiden kanssa, joihin uskomme ja luotamme ja jotka ovat tehneet samanlaista työtä aiemminkin.”

”Boreal on vahva toimija alalla ja sillä on hyvä infra, henkilöstö sekä hyvä asiantuntemus. Se on meille tärkeä kumppani eikä yhteistyössämme ole ollut mitään ongelmia. Tästäkään syystä emme näe minkäänlaisena ongelmana Borealin koepaikkojen määrän lisääntymistä”, Ryhänen sanoo.

Viidellä koepaikalla toimivan Boreal Kasvinjalostus Oy:n toimitusjohtajan Markku Äijälän mukaan monessa Euroopan maassa on yleistä, että kasvinjalostajat toteuttavat virallisia lajikekokeita, ja usein yhdellä toimijalla on useampi koepaikka.

Hän huomauttaa, että Ruotsissa ja Tanskassa toiminta on neuvontajärjestövetoista, koska niistä puuttuu Luken kaltainen, virallisia lajikekokeita tekevä tutkimuslaitos.

”Suomen luotettava ja virallinen lajikekoetoiminta on tärkeää, kun isoja lajikemääriä tulee markkinoille. Lajikkeiden vieminen lajikekokeiden läpi antaa viljelijälle mahdollisuuden vertailla lajikkeita, mikä muuten olisi vaikeaa.”

”Jos tätä toimintaa ei olisi, lajiketestauksen tulokset perustuisivat monella toimijalla vain pienimuotoiseen toimintaan. Silloin olisi vaarana, että uutuuslajikkeita kokeilevista viljelijöistä tulisi koekaniineja”, Äijälä sanoo.

Osapuolilla selkeä työnjako

Työnjako virallisissa lajikekokeissa Luken ja sen yhteistyökumppaneiden kesken on selkeä. Käytännössä alihankkijoille on ulkoistettuna tekninen työ eli kenttäkokeet. Ne, kuten Boreal, eivät välttämättä tee niitä kuitenkaan kokonaan itse vaan teettävät osan töistä omilla yhteistyökumppaneillaan.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuvat: Arto Takalampi

Artikkeli Ulkoistus ei heikennä luotettavuutta julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Mangaanin puutos on yleistä suomalaisilla pelloilla. Lehtilannoitemarkkinoilla ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä mangaanimuoto lehtilannoitteessa on tehokkain takaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti. Vähäinen tietämys lehtien ravinteiden otosta hidastaa lehtilannoitteiden tuotekehitystä.

Lähtökohta lannoituksessa on, että kasvit saisivat kaikkia ravinteita riittävästi maaperän kautta.

“Erityisesti alkukasvukaudesta tilanne voi mangaanilla olla niin huono, että lehtilannoitus on ainoa keino turvata kasvien riittävä mangaanin saanti”, kuvaa Yaran johtava agronomi Tapio Lahti.

”Se on usein kuin krooninen tauti, johon on pakko ottaa lääkettä joka vuosi.”

Lahden mukaan mangaanin lehtilannoitus on täsmälannoitusta ja tehokkain keino mangaanilisäyksessä.
Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet jo pelkän sijoituslannoituksen johtavan kasvien mangaanin saannin lisääntymiseen.

Syynä tähän on mangaania sisältävän NPK-lannoitteen alhainen pH, mikä edistää mangaanin säilymistä kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

Jos maan pH on yli 6, lannoitteen mangaani muuttuu kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Maahan pintalannoituksena annettava mangaani on yleensä tehotonta.

Pelkästään lehtilannoitukseen varaan Lahti ei kuitenkaan jättäisi mangaanilisäystä.

”Mangaania sisältävien NPK-lannoitteiden käyttö yhdistettynä tarvittaessa lehtilannoitukseen on hyvä strategia mangaanin kanssa.”

Lahti korostaa, että hyvään lannoitusstrategiaan kuuluvat myös lannoitustarpeen selvittäminen maa- ja kasvianalyyseillä.

Lehtilannoitteen valinnan vaikeus

Lehtilannoitteen tehokkuus riippuu tuotteen fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista, viljelykasvista ja ympäristöolosuhteista.

Fysikaalis-kemiallisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan molekyylikokoa, liukoisuutta, pH:ta, pintajännitystä, sähkövarausta, levittäytymistä ja pidättäytymistä kasvin lehden pinnalle.

Kaikki nämä tekijät vuorovaikuttavat toisiinsa ja vaikuttavat ravinteiden imeytyvyyteen lehtiin ja kulkeutumiseen kasvissa.

Markkinoilla on runsaasti mangaanin puutokseen tarkoitettuja lehtilannoitteita.

Miten viljelijä voi tietää mikä markkinoilla olevista lehtilannoitteista on hänen tilalleen sopivin turvaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti?

Haastetta ei helpota, etteivät lehtilannoitteet ole olleet kasvinsuojeluaineiden tapaan tehokkuustutkimuksissa, eikä lannoitevalmistelaissa sellaista edellytetä. Pelkkä tuoteselosteen tarkastelu ei yleensä riitä selvittämään onko joku tuote parempi kuin toinen.

Verkossa toimiva Kasvinsuojelukauppa.fi tituleeraa NoroTecin valmistaman Maatilan mangaaniliuoksen olevan testivoittaja. Ruotsissa neuvontajärjestö Hushållningssällskapet vertasi kolmea eri mangaaniliuosta ohralla vuosina 2004–2006, ja parhaat tulokset saatiin NoroTecin mangaanilehtilannoitteella.

Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla vuosien 2012–2013 tehdyn nurmikokeen aikana Yaravita Mantrac Pro -lehtilannoitteella nurmen mangaanipitoisuus lähes kaksinkertaistui verrattuna käsittelemättömään nurmeen, kun lehtilannoitetta käytettiin kaksi litraa hehtaaria kohden.

Lantmännen Agron koetilalla Hauholla verrattiin mangaanilannoitteita siementen hivenpeittaukseen ja lehtilannoitukseen kevätohralla vuonna 2018.Siementen peittauksessa eniten satoa saatiin YaraVita Mantrac Prolla ja YaraVita Starphosilla. Hivenlehtilannoitusvertailussa eniten satoa antoi YaraVita Mantrac Pro ja Biofarm Edta Strong.

Nämä olivat kuitenkin vain yhden vuoden koetulokset joita ei ole toistettu.

Mikä mangaanimuoto on paras?

Mangaani on lehtilannoitteissa erilaisina kemiallisina yhdisteinä, kuten mangaaninitraattina, -sulfaattina, -karbonaattina ja -kelaatteina.

Lehtilannoitemarkkinoilla esiintyy eriäviä mielipiteitä siitä, mikä mangaanimuoto on tehokkain takaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti.

”Tässä päästään perusväittelyyn mangaanilehtilannoituksessa”, Lahti sanoo.

Mangaaniyhdisteiden liukoisuus veteen vaihtelee, mutta tämän merkityksestä lehtien ravinteiden ottoon ja satoon ollaan eri mieltä. Esimerkiksi mangaaninitraatit ja -sulfaatit ovat liukoisempia kuin mangaanikarbonaatit.

”Erot vesiliukoisuudessa on peruskemiaa. Mangaaniyhdisteiden liukoisuuseroista on vedetty johtopäätöksiä, että nopealiukoiset yhdisteet ovat hyviä ja hidasliukoiset huonoja lehtilannoituksessa.”
Lahden mukaan kasvin mangaanintarpeen tyydyttämiseksi näin yksioikoinen tulkinta on riittämätön.

”Kasvi pystyy käyttämään vain tietyn määrän mangaania tietyllä aikavälillä, ja suurina pitoisuuksina nopeasti liukenevat mangaaniyhdisteet voivat olla jopa haitallisia”, Lahti muistuttaa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Jaana Jukkala
Kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Vertailussa mangaani- lehtilannoitteet julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Vaikka laidunnuksen tavoitteena ei useimmilla olekaan lehmien koko ruokinta, ei huonosti hoidettu laidun palvele tarkoitustaan. Nurmen viljely on tunnetusti tarkkuutta vaativaa työtä ja myös laitumen viljelijän on tunnettava kasvustonsa. Onnistunut talvehtiminen varmistaa laitumen nopean käyttöönoton keväällä.

Nurmituotannon huippuasiantuntija Anu Ellä  ProAgrialta nimeää onnistuneen talvehtimisen kulmakiveksi kasvurytmien huomioimisen.

”Kasvurytmit on huomioitava koko laidunkauden ajan. Jos kasvusto syötetään jatkuvasti alle kahdeksan sentin mittaiseksi, nurmikasvien ja nurmipalkokasvien kasvu vaikeutuu, juuristo heikkenee ja sitä kautta myös talven yli on vaikeampi selvitä. Kasvit tarvitsevat lepokauden laidunnuskertojen välissä, jotta ne voivat kasvaa kunnolla. Keskimäärin kolme viikkoa on hyvä lepokauden mitta”, Ellä opastaa.

Eläimet valikoivat ravintoaan erityisesti laitumella. Sen vuoksi vähäinen kuloheinän määrä ei ole eläimillekään ongelma, nurmikasveille kun on luontaista aloittaa kasvu pienen kuloheinän alta. Nurmen voi siksi jättää talven alle pidemmäksikin.

”Talvenkestävyys heikkenee eniten, jos viimeinen niitto tai syöttö osuu siten, että kasvusto lähtee vielä kasvamaan uudestaan, mutta kasvu loppuu kokonaan kovimman jälkikasvun päästyä alkuun”, Anu Ellä muistuttaa.

”Toisaalta jos yksi laidunkierros tehdään hyvin myöhään syksyllä, jolloin kasvit asettuvat talven alle lähtemättä uudelleen kasvuun, homma toimii paremmin, mikäli märkyys laidunnettaessa ei ole jo pilaamassa pellon rakennetta”, hän lisää.

Sänki mieluummin liian pitkäksi kuin liian lyhyeksi

Kasvukauden päättymistä on vaikea ennustaa, joten viljelijän kannalta on helpompi jättää nurmi pidemmäksi talven alle.

Yleisin virhe laitumen talvehtimisen kanssa on Ellän mukaan yli- tai alilaidunnus.

”Erityisesti syksyllä laitumien hiipuessa saatetaan syöttää lohko hyvin lyhyeksi, ja samalla pidetään karjaa liian kauan samalla lohkolla ja jopa aloitetaan saman lohkon syöttö heti viikon tai kahden päästä uudelleen, kun muutakaan ei enää ole. Tällöin kasvusto ei millään toivu tilanteesta kunnolla seuraavaksi kevääksi”, Ellä varoittaa.

”Vastaavassa tilanteessa on parempi syöttää kukin lohko normaaliin mittaan, ennemmin jättää sänki liian pitkäksi kuin liian lyhyeksi. Jos laidun ei riitä, on järkevämpää uhrata yksi uudistettava lohko syksyn laidunnukseen, ja samalla eläimille annetaan lisäksi säilörehua”, Ellä vinkkaa.

Moni hyvä laiduntaja käyttää myös yksivuotisia laidunseoksia, kuten italianraiheinää, ruista ja virnaa seoksina, jotka laidunnetaan vaikeammissa kasvuoloissa säästellen monivuotisia lohkoja.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Eeva Linnainmaa
Kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Laitumen onnistunut talvehtiminen julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Kukintavaiheessa näytti siltä, että kisassa menee kolme tonnia heittämällä yli. Jostain syystä siemeniä muodostui odotuksia vähemmän ja tyhjiä kukintoja oli runsaasti. Voitto tuli 2 339 kilon puhtaalla hehtaarisadolla loimaalaiselle Hannu Eskolalle. Se lienee tämän kesän ennätys, sillä valtakunnan keskisato jää alle 500 kiloon hehtaarilta.

Kuminakisan kasvustot kukkivat toinen toistaan komeammin koko kesäkuun.
Viime vuoden Viljelymestarikisan melkein kolmen tonnin kuminasatoja vaikutti olevan tulossa useampikin. Kisakuminat olivat tiheitä, tasaisia ja puhtaita.

Edellisvuoden kuuma kesäkuu oli osoittanut, ettei kuminaa haittaa kukinnan aikainen lämpö. Päinvastoin, se pölyttyy silloin paremmin, ja mehiläisetkin ovat liikkeellä aurinkoisella säällä.

Kukinta-ajan kylmyys ja sateisuus on yleensä ongelma, ei suinkaan auringonpaiste.

Tänä vuonna tapahtui kuitenkin jotain mystistä, sillä kuminoissa oli siemenistä tyhjiä kukintoja yllättävän paljon.

“Kukinnan aikainen sää ei ole ollut kuminalle optimaalinen, sillä osa kukista on jäänyt pölyttymättä, tai kasvi on abortoinut siemenaiheet pois. Emme kuitenkaan tiedä, miksi näin on käynyt”, kertoo Trans Farmin toimitusjohtaja Jyrki Leppälä.

Tyhjiä kukintoja löytyi kaikkialta Suomesta ja kaikilta maalajeilta. Ilmiö havaittiin myös Pohjanmaalla. “Siemenettömiä paikkoja oli paljon”, vahvistaa Caraway Finlandin viljelyneuvoja Dan Kjällberg.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli KM:n kisahistorian ensimmäinen kuminakisa: Kesän parhaat kuminat julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

8 719 kg/ha KWS Mistralilla Vaasassa.

Tulevaisuudessa ruokaa tulisi tuottaa entistä enemmän nykyistä pienemmillä lannoitemäärillä, kierrätysravinteita hyödyntäen, vaihtelevissa sääolosuhteissa ja aiempaa ympäristöystävällisemmin. Matias Rönnqvist näytti vehnäkisassa miten se on mahdollista – altakastelun avulla. Vettä pumpattiin kesäkuussa kisalohkolle 90 mm sateen verran. Se riitti vehnäkisan ylivoimaiseen voittoon.

Mielessäni oli visio, kun ilmoittauduin pikkutunneilla satokilpailuun, Matias Rönnqvist kertoo.

Rönnqvistin ilmoittautuminen kolahti 29.4. klo 1.25 Käytännön Maamies -lehden sähköpostilaatikkoon. Sitä ei kuitenkaan lähetetty valomerkin jälkeen, vaan pikemmin valo oli syttynyt palamaan Rönnqvistin päässä.

“Halusin kyseenalaistaa muutamia agraarilegendoita.”

Ilmoittautumisviestissä Rönnqvist kertoi osallistuvansa KWS Mistral -lajikkeella, ja että kisalohkolla on käytössä säätösalaojien kautta tapahtuva altakastelu.

Nämä perustelut riittivät ja Rönnqvist otettiin heti kisaan mukaan. Satokilpailun idea on viljelyn kehittäminen, ja juuri Rönnqvistin tapaisia kokeilijoita siihen haetaan.

Veden puute rajoittaa satoa

Matias Rönnqvist on päivätöissä tuotekehityksen ja koetoiminnan parissa Viljelijän Avena Bernerillä, joten olisi voinut odottaa, että viljelytoimenpiteitä olisi pitkä lista ja käytössä olisivat kaikki mahdolliset aineet.

Mutta ei. Rönnqvistin vision ensimmäinen kohta on viljelyn kannattavuus ja toimenpiteiden tarpeenmukaisuus. Pellolla ei pidä tehdä mitään ylimääräistä vaan keskittyä olennaiseen.

“Halusin osoittaa, että vehnää voi viljellä pienillä kustannuksilla ja saada se ajoissa korjatuksi.”
Rönnqvistin tausta on kasvihuone-, avomaanvihannes- ja marjatuotannon puolella.

“Monille viljanviljelijöille saattaisi olla antoisaa tutustua kasvihuonetuotantoon ja siihen, miten siellä asiat ajatellaan”, Rönnqvist pohtii.

Kasvihuonepuolella tärkeimmät asiat ovat kastelu ja kasvihuoneen mikroilmaston säätö. Muut tulevat vasta sen jälkeen.

Kasvihuoneissa kasvutekijöitä pyritään hallitsemaan tarkasti, mutta mitään ei käytetä liikaa.

Sato tulee kasvutekijöistä – vedestä, auringonvalosta, ravinteista, lämmöstä, hiilestä, minkä kasvi ottaa yhteyttämisen avulla ilmakehästä ja hapesta, mitä kasvi myös tarvitsee.

Yhden agraarilegendan väitteen mukaan suuri sato tehdään käyttämällä mahdollisimman paljon tuotantopanoksia.

Mutta kyllä suurin satoa rajoittava tekijä peltoviljelyssä on veden puute, Rönnqvist sanoo.

Paukkuja kannattaa laittaa siis vesitalouden hallintaan. Myös typen otto ja mineralisaatio riippuvat veden saatavuudesta.

Kuiva alkukasvukausi on Vaasassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuivuus on pahimmillaan juuri satoisuusikkunan aikaan.

“Siksi minun strategiani oli kastella peltoa säätösalaojien kautta.”

Tämä strategia toi vehnäkisan ylivoimaisen voiton. Rönnqvist voitti kisan 8 719 kilon hehtaarisadolla. Kaulaa kakkossijaan oli yli 1 200 kiloa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Kastelulla vehnäkisan voittoon julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Saksalaiset kauramyllärit kyllästyivät vuonna 2018 skandinaavisen kauran saatavuusongelmiin ja hintaheilahteluihin. Saksan myllyteollisuusliitto VGMS aloitti kampanjan saksalaisen kauranviljelyn elvyttämiseksi ja viljelyala olikin nyt suurin 10 vuoteen. Myllyt haluaisivat käyttää enemmän kotimaista raaka-ainetta. Onko tämä uhka Suomen kauranviennille?

Kaurabuumi koskettaa voimakkaasti Saksaa, sillä Saksa on EU-maiden suurin kauratuotteiden viejämaa.

Saksan markkinaosuus on noin 40 prosenttia EU:n kauratuotemarkkinoista. Saksalaisten kauramyllyjen tuotantomäärä on yli kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta ja tuotannon ennustetaan jatkavan kasvuaan.

Samaan aikaan kauran viljelyala on puolittunut. Saksalaiset kauramyllyt mylläävät pääasiassa suomalaista tuontikauraa.

Viljamarkkinakaudella 2019–2020 Saksa toi 578 000 tonnia kauraa. Tästä 43 prosenttia eli 248 000 tonnia tuli Suomesta. Saksa onkin Suomen tärkein kauranvientimaa. Suomesta vietiin viime kaudella 433 000 tonnia kauraa. Siitä 57 prosenttia meni Saksaan.

Käytännössä kaikki Saksan kauramyllyt käyttävät suomalaista myllykauraa raaka-aineenaan.

Katovuosi 2018 herätti saksalaiset myllärit

Myllykauran kallistuminen katovuonna 2018 herätti saksalaiset kauramyllärit. Kauramarkkina osoittautui liian epävarmaksi, ja asialle oli tehtävä jotain.

Saksan myllyteollisuus vaati silloin komissiota poistamaan väliaikaisesti kauran tuontitullin raaka-aineen hinnan pitämiseksi aisoissa.

Tuontitulli oli silloin 89 euroa tonnilta yhteisön ulkopuolelta ja 66,75 euroa Kanadasta tuotuna.

EU ja Kanada solmivat vapaakauppasopimuksen, jonka mukaan tuontitulli poistuu seitsemän vuoden siirtymäaikana vuoteen 2024 mennessä. Tällä hetkellä tuontitulli Kanadasta on noin 44 euroa tonnilta.

Tulleihin ei silloin koskettu, vaan kauraa haalittiin Baltiasta ja Espanjasta käsin, kun Suomesta ja Ruotsista ei saatu riittävästi. Suomen vienti ei juurikaan muuttunut, mutta Ruotsin kauranvienti tipahti silloin 90 000 tonniin.

Saksan kauramyllärit eivät kuitenkaan pitäneet hintarallista vaan halusivat kauran saatavuuden, tai ainakin hinnan, varmemmalle pohjalle.

Kauranviljelykampanja – Initiative Haferanbau

Saksan myllyteollisuusliitto VGMS polkaisi viime vuonna käyntiin kauranviljelykampanjan nimeltään “Initiative Hafer-anbau”.

Sen tarkoitus on lisätä kauran viljelyä Saksassa ja houkutella viljelijöitä tekemään sopimuksia kauramyllyjen kanssa.

Kampanjassa ovat mukana kauramyllyt, elintarviketeollisuus, tutkimus, neuvonta, kasvinjalostus ja viranomaiset.

Tavoitteena on tehdä kaurasta kannattava viljelykasvi, ja turvata saksalaisten kauramyllyjen raaka-aineen saantia kotimaasta käsin.

Työntävänä voimana on Saksan maatalousministeri Julia Klöcknerin esittelemä viiden viljelykasvin malli.

Klöckner esitteli vuosi sitten Saksan uutta maatalousstrategiaa, jonka yhtenä tarkoituksena on lisätä viljelyn monimuotoisuutta ja vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vuoteen 2035 mennessä

Tällä hetkellä 70 prosentilla peltopinta-alasta viljellään vain neljää viljelykasvia: syysvehnää, syysohraa, syysrapsia ja maissia.Jatkossa viljelijöitä patistetaan lisäämään viljelykasvivalikoimaa.

Tulisi viljellä enemmän palkokasveja, spelttiä, kauraa ja apilaa.

Kauramyllärit ovat tarttuneet tähän, ja markkinoivat nyt kauraa ekologisena vaihtoehtona viljelykiertoon.

Kaura nähdään Saksassa eräänlaisena “hömppäheinänä”, joka lisää luonnon monimuotoisuutta. Kaura on syväjuurinen ja taudinkestävä, eikä sen viljelyssä tarvita suuria määriä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita.

Kauran viljelyä markkinoidaan erilaisissa tapahtumissa. Berliinissä järjestettiin vuosi sitten kauranviljelyfoorumi. Tänä vuonna foorumi pidetään verkossa marraskuun lopussa Lyypekistä käsin.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuvat: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Saksassa kytee kaurakapina julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Matias Rönnqvistin kasteltu vehnälohko voitti talouskisan. Luomuvehnä oli aivan kannoilla. Rönnqvistin sato oli 2,5-kertainen luomusatoon verrattuna, mutta katetuotto samaa luokkaa. Edullisin vehnätonni tuotettiin 88 ja kallein 278 eurolla. Tulosta paransi vehnän noususuuntainen hinta. Talvella olisi kannattanut tehdä pörssihintaan sidottu basis-sopimus.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, usein sanotaan. Talouskisan voittoresepti on kuitenkin yhdistelmä näitä kahta. Tällä kertaa suurimmat tulot voittivat täpärästi pienimmät menot.

Parasta taloudellista tulosta kisalohkollaan tehneellä Matias Rönnqvistillä oli kisan suurimmat tuotot.
Toiseksi tulleella Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla oli puolestaan pienimmät menot.

Edullisin vehnätonni 88 eurolla

Rönnqvistin muuttuvat kustannukset olivat yli kaksinkertaiset HAMKin kustannuksiin verrattuna ja sato 2,5-kertainen.

Molemmat kilpailijat tuottivat vehnätonnin varsin edullisesti. Rönnqvistin kustannus oli 90 euroa tonnilta ja HAMKin 101 euroa.

Kaikkein edullisimmin, eli 88 eurolla, vehnätonnin tuotti Jussi Kangas. Kangas viljeli Alli-vehnää omien broilereiden rehuksi, joten todellisuudessa hänelle ei tullut edes rahtikustannusta.

Vilja kuivattiin bioenergialla, ja työkoneetkin olivat leveämmät kuin taulukkoarvot, joita laskuissa käytettiin. Oikea tuotantokustannus liikkuukin jossain alle 70 eurossa tonnia kohti.

Jussi Kankaan kisalohko lieneekin satokisan kannattavin pelto tosielämässä.

Seuraavaksi halvin tuotantokustannus, 90 euroa tonnilta, oli Matias Rönnqvistillä. Rönnqvistin sato oli suurin ja se korjattin 26 prosentin puintikosteudessa, joten kuivauskustannus oli kisan suurin.

Kasteluun meni polttoainetta 56 euron edestä hehtaarille.

Myös kylvösiemenmäärä ja siemenkustannus oli kisan suurin. Rahti laskettiin hehtaarisadon mukaan, joten sekin oli Rönnqvistillä kallein. Sen sijaan lannoitus- ja kasvinsuojelukustannukset olivat Rönnqvistillä pienimmästä päästä.

Luomulannoitteet kalliita

Tuotantopanoskustannukset laskettiin viime talven verottomilla keskihinnoilla. Lannoitteiden hinnat ovat halventuneet tästä reippaasti.

Kalleimmat ja halvimmat lannoituskustannukset löytyivät luomupelloilta. HAMK käytti tuhat kiloa nestemäistä Ecolan Agra 3-0-0 vinassia, Hannu Mikkola puolestaan 700 kg/ha raemaista Ecolan Agra 13-0-0 lannoitetta. Molemmat viljelivät vehnää viljan jälkeen, joten typpeä oli pakko lisätä peltoon.

HAMKilla suurin osa lannoituksesta hoitui oman tilan lietelannalla, mutta vinassin avulla tavoiteltiin suurempaa satoa.

Talouskilpailun kustannusvertailussa tavanomaisen ja luomutuotannon lannoituskustannukset ovatkin olleet jo useamman vuoden samalla tasolla.

Edellisvuonna lisälannoitus antoi luomussa vastetta, tänä vuonna tulokset olivat kuivuuden vuoksi vaatimattomammat.

Sama pätee tavanomaisessa tuotannossa, vaikka kivennäislannoitteiden typpi onkin luomulannoitteiden typpeä nopeammin kasvin käytettävissä.

Hivenlehtilannoitteiden käyttö on kasvanut selvästi, joten hivenkustannukset laskettiin kisassa erikseen.
Suurimmat hivenlannoituskulut tulivat Markus Yli-Lähteelle, jonka pellon hivenet olivat punaisella, ja hiveniä oli pakko antaa runsaasti myös ruiskun kautta.

Hivenlehtilannoitteita ruiskutettiin keskimäärin 28 euron edestä hehtaarille.

Korona nostaa vehnän hintaa

Vehnän hinnat kysyttiin Hankkijalta viikolla 47. Leipävehnän hinta oli Lahdesta ja rehuvehnän hinta Turusta. Perushinnat olivat 185 ja 177 euroa tonnilta.

Luomuvehnän hinta pyydettiin Fazer Myllyltä Lahdesta. Siinä perushinta oli 310 euroa tonnilta.

Tämä vuosi on hyvä esimerkki siitä, miten maailmanmarkkinoita ja hintamuutoksia on mahdotonta ennustaa. Kuka olisi vuosi sitten osannut arvata, että maailma kärvistelee epidemian kourissa?

Keväällä koronaepidemia nosti leipävehnän Matifin pörssihinnan 200 euroon tonnilta, kun suuret ostajamaat hamstrasivat vehnää varastoon.

Sitten hinta taas halpeni, kunnes syksyllä kuivuusuutiset saivat hinnat nousuun. Marraskuun lopussa joulukuun futuurihinta Matifin pörssissä nousi 211 euroon tonnilta.

Vehnästä ei ole pulaa, mutta suuret vehnänostajamaat, kuten Egypti, haalivat puolen vuoden varastoja koronapandemian vuoksi, kertoo Hankkijan viljakaupan johtaja Tarmo Kajander.

Futuurihintoja kuumentavat myös sijoittajien rahat. Rahastot ovat sijoittaneet viljapörsseihin ennätyksellisen paljon koronapandemian myötä. Kriisien aikana sijoitetaan aina varmoihin kohteisiin, kuten kultaan ja ruokaan.

Jossain vaiheessa rahastot myyvät sijoituksensa pois, ja siinä vaiheessa hinnat laskevat, viljamarkkinoita seuraava konsulttitoimisto Agritel ennustaa.

Maissilla ja soijalla puolestaan on aitoa niukkuutta markkinoilla, sillä Kiina on lisännyt ostojaan valtavasti. Kiinan sianlihantuotanto on elpynyt, mutta rehuviljan tuotantoa ovat koetelleet sääilmiöt.

Kiina ostaa 30–40 prosenttia enemmän soijaa kuin edellisvuonna, Kajander kertoo.

Kiinaan menee myös valtavat määrät maissia. Kiina ostaa jopa kasviöljyjä, mikä on pitänyt rapsiöljyn hintaa odotettua kalliimpana, vaikka bioenergiapuoli onkin ollut koronan takia lamaannuksissa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Suurin sato voitti julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Avenan öljykasviasiantuntija Fanni Heinonen kiersi talvella ympäri Suomea kannustamassa viljelijöitä öljykasvien tuotantoon. Nyt hän antaa seitsemän vinkkiä kylvöille ja kasvukauden kasvinsuojeluun ja muistuttaa varaamaan peltoa myös syysöljykasveille.

Ennakkotietojen mukaan syysöljykasveja on maassa vain 1 700 hehtaarilla. Se on suuri harmi, sillä talvi oli leuto, ja syysöljykasvit vaikuttavat talvehtineen hyvin runsaista sateista huolimatta, Avenan öljykasviasiantuntija Fanni Heinonen harmittelee.

Syysöljykasvien kylvö oli monilla viime vuonna mielessä, mutta puinnit viivästyivät, eikä peltoa ollut oikeaan aikaan vapaana.

Heinonen kannustaakin nyt viljelijöitä miettimään jo ennen kevään kylvöjä, minkä pellon varaa syysöljykasveja varten.

”Eteläisimmän Suomen ulkopuolella kannattaa kokeilla syysrypsiä. Se on varmempi talvehtija kuin syysrapsi. Lisäksi sen saa korjattua jo heinäkuun lopussa, jolloin se on helppo puida, ja kuivauskustannukset ovat kohtuulliset.”

Syysöljykasvit hyödyntävät kevään valon ja lämmön, eivätkä yleensä kärsi tuholaisista läheskään niin pahasti kuin kevätöljykasvit.

”Kun rapsikuoriaiset tulevat pellolle, syysöljykasvit ovat yleensä kehittyneet jo pitemmälle ja ja tuholaisten syöntivioitukset jäävät vaikutukseltaan maltillisemmiksi kuin kevätöljykasveilla”, Heinonen kertoo.

Jälkikasvirajoitukset on tärkeää huomioida, sillä joidenkin valmisteiden maavaikutus saattaa haitata kevät- tai syysöljykasvien kasvua ja kehitystä.
Syysöljykasveissa on paljon potentiaalia, mutta myös kevätöljykasveillakin on edelleen mahdollista onnistua, kunhan on huolellinen kasvinsuojelun kanssa. Heinonen antaa seitsemän vinkkiä, joiden avulla viljely onnistuu.

Lue vinkit KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli 7 vinkkiä öljykasveille julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Sateinen syksy ja roudaton talvi haittasivat merkittävästi peltojen kalkituksia suuressa osassa maata. Nyt keväällä ennen kylvöjä ehdittiin maan viljavuutta jo jonkin verran kohentamaan. Seuraava mahdollisuus kalkitukseen saadaan sadonkorjuun jälkeisellä sänkikalkituskaudella, jolta kalkkia tuottavat ja myyvät yritykset sekä kalkkia levittävät urakoitsijat odottavat paljon.

Kalkitustalvi oli surkea. Maahan saatiin kalkkia levitettyä satunnaisesti siellä täällä. Haasteita oli enemmän kuin riittävästi kaikkialla, kun maa ei etelässä routaantunut ja paksu lumipeite haittasi levityksiä pohjoisessa.

Ilmastonmuutos näyttäisi asettavan melkoisia haasteita kalkitukselle SMA Mineralin myyntipäällikkö Kimmo Hirvikallio arvioi. Toimitusmäärät jäivät menneen talven aikana vaatimattomiksi, ja kalkitusvaje kasvoi entisestään.

”Jatkossa on pystyttävä hyödyntämään hyvät levityskelit entistä paremmin. Nyt näyttää siltä, että levitysolosuhteet talvella ovat hyvin haasteellisia. Routaa ei muodostu ja vastaavasti osassa maata lunta on liikaa. Sänkikalkituksia pitäisi pystyä lisäämään selvästi.”

Edeltävä syksykin oli niin syyskylvöjen kuin kalkitustenkin kannalta haasteellinen, myyntipäällikkö Jan Drugge Nordkalkista sanoo. Kalkitukset eivät ehtineet vielä elokuussa kunnolla käyntiin, kun lähes koko syyskuun kestäneet sateet alkoivat. Lokakuussa päästiin paremmin pellolle.

Osa Nordkalkin sopimusurakoijista onnistui levittämään koko talven ajaksi muodostuneen tilauskannan verran omalla alueellaan ennen kylvöjä, mutta monille jäi levitettävää vielä sadonkorjuun jälkeenkin.

Viime talvi oli suuressa osassa maata kalkituksen kannalta haastava, kertoo myös Soilfoodin kalkkien tuoteryhmäpäällikkö Mika Malin. Olosuhteet vaihtelivat paljon. Kevätlevitykset ennen kylvöjä paikkasivat tilannetta. Sitä tehtiin aina kun säät sallivat.

”Pellolle menemistä on pyritty toki välttämään silloin, kun maa ei kanna. Maan turha tiivistäminen olisi ristiriitaista, kun tavoitteena on kohentaa maan kasvukuntoa.”

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Esa Mustonen

Päivitetyt kalkkitaulukot löytyvät digilehdestä ja kestotiljaajat löytävät ne myös KM:n verkkosivuilta Kestotilaajan edut-> Ladattavat tiedostot.

Artikkeli Sadonkorjuun jälkeen on vuorossa viljavuustalkoot julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Suomen luomuviljamarkkinat ovat olleet varsin vakiintuneet, mutta luomuviljan pinta-alan kasvu luo mahdollisuuksia luomutuotteiden määrän sekä luomuviljan viennin kasvamiselle. Luomukaura on selvästi suosituin luomuvilja ja sen käyttö elintarviketeollisuudessa kasvaa ripeällä tahdilla.

Ruokaviraston maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmien mukaan luomuviljaa viljeltiin vuonna 2020 noin 80 500 hehtaaria. Luomuviljojen kokonaispinta-ala kasvoi näin ollen yli 20 prosenttia viime vuodesta. Ylivoimaisesti eniten viljelty luomuvilja on yhä kaura. Luomukauraa kylvettiin nyt 40 600 hehtaaria kun vuonna 2019 sitä kylvettiin 32 700 hehtaaria. Muita suosittuja luomuviljoja tänä vuonna ovat kevätvehnä 7 200 hehtaarilla, rehuohra 7 800 hehtaarilla, syysruis 4 400 hehtaarilla sekä mallasohra 3 200 hehtaarin pinta-alalla.

Vuosien 2019 ja 2020 välillä luomuviljojen pinta-aloissa prosentuaalisesti suurimpia muutoksia tapahtui kevätvehnällä sekä mallas- ja rehuohralla. Kevätvehnän pinta-ala kasvoi vuonna 2020 42 prosenttia, rehuohra 35 prosentilla ja mallasohra 88 prosentilla vuotta aikaisempiin kylvöihin verrattuna.

Luomuviljan viljelyn suurimmat keskittymät ovat Varsinais-Suomessa 9 700 ha, Pohjois-Pohjanmaalla 9 300 ha, Uudellamaalla 9 000 ha sekä Etelä-Pohjanmaalla 8 700 ha. Myös Pirkanmaalla, Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa päästiin yli 7 000 hehtaarin luomuviljan pinta-aloihin. Kauraa on luomuviljoista kylvetty kaikilla alueilla eniten, mutta toiseksi suosituimman viljan paikasta kilpailevat syys- ja kevätvehnä. C-alueella rehuohra nousi odotetusti yhdeksi suosituimmista luomuviljoista.

Luonnonvarakeskuksen Luomusatotilastojen mukaan vuonna 2019 luomuviljasato oli 143 miljoonaa kiloa. Yli puolet sadosta oli kauraa: 76 miljoonaa kiloa. Ruissato oli 9,9 miljoonaa, rehuohrasato 13,3 miljoonaa, mallasohrasato 5 miljoonaa ja vehnäsato 18,1 miljoonaa kiloa.

Vuoden 2020 luomuviljan pinta-alojen kasvaessa viime vuodesta ja kasvukauden ollessa kohtuullinen, odotettavissa on vähintään yhtä suuri tai jopa suurempi sato kuin viime vuonna.

Luomuviljan näkymät 2020

ProAgrian luomuasiantuntija Pekka Terhemaa kommentoi sadon arvioimisen olevan hyvin haasteellista tänä vuonna. Jälkiversontaa on paljon kuin myös alueellisesti liiallista kuivuutta tai märkyyttä.

”On hyvin vaikea arvioida millainen luomusato on nyt tulossa laadullisesti tai määrällisesti”, Terhemaa kommentoi.

Poikkeuksellinen rikkakasvivuosi tämä kasvukausi ei ole ollut, vaikka välillä on puhuttu ohdakevuodesta. Hikevillä mailla on sateiden seurauksena ollut paljon siemenrikkakasveja, eikä muillakaan maatyypeillä ole päästy rikkakasvien suhteen helpolla.

Terhemaa asuu ja toimii pääasiallisesti Kaakkois-Suomessa. Hän kiitteleekin viljelijävetoisen osuuskunnan Kymen Luomun aktiivista ja markkinalähtöistä luomuviljakauppaa.

”Toiminta on hyvin sopimuskeskeistä ja markkinoiden liikkeitä seurataan tarkkaan.”

Terhemaa arvioi myös muilla alueilla luomuviljelijöiden tekevän ennakoiden hyvin sopimuksia viljan ostajien kanssa.

”Luomuviljapuolelle paikallisten myllyjen merkitys on merkittävämpi kuin tavanomaisella puolella, mutta näiden toimijoiden yhteenlaskettua tarkkaa markkinaosuutta on vaikea arvioida. Tiloilta ulos myydään silti eniten suurille ostajille”, Terhemaa pohdiskelee luomuviljakaupasta.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Hanna Helkkula

Artikkeli Luomuviljan tuotanto kasvaa – kasvaako kysyntä? julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Peltokasvien virallisista lajikekokeista vastaava Luonnonvarakeskus (Luke) on ulkoistanut kokeitaan muille toimijoille osana toimintojensa uudelleenjärjestelyjä, tuoreimpana Ylistaron ja Sotkamon lajikekokeet. Luken mukaan ulkoistus ei kuitenkaan heikennä virallisten lajikekokeiden luotettavuutta tai puolueettomuutta.

Boreal Kasvinjalostuksen kasvinjalostaja tekee havaintoja yrityksen kilpailijoiden viljalajikkeista koeruuduilla, joilla olevat viralliset lajikekokeet Luke on ulkoistanut Borealille. Säilyykö lajikekokeiden puolueettomuus?

Luken Luonnonvarat-yksikön johtaja Eeva-Liisa Ryhänen vakuuttaa, että säilyy, sillä hänen mukaansa puolueettomuus ja luotettavuus voidaan varmistaa.

”Kenttäkokeet toteutetaan virallisen ohjeistuksen ja laatujärjestelmän mukaan. Lisäksi palvelun tuottajan kanssa on sovittu kirjallisesti tarkemmista toimintatavoista. Poikkeamat tai mahdolliset manipuloinnit tulevat tulosten analysoinnissa herkästi ilmi. Sellaisia ei ole koskaan ilmennyt, ei edes mitään sen kaltaisia epäilyjäkään”, hän korostaa.

Siemenlain mukaan Luke järjestää viralliset lajikekokeet (viljelyarvokokeet) Suomessa. Toimintojensa uudelleenjärjestelyihin liittyen Luke on kuitenkin ulkoistanut osan viljelykokeista ulkopuolisten toimijoiden toteuttamaksi.

Linjaus johtuu sekä julkisen tutkimusrahoituksen kokonaisuudistuksesta että tavoitteesta lisätä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa toiminnoissa, joissa se on luontevaa.

Luken omien toimipisteiden lisäksi virallisia lajikekokeita tekevät sen toimeksiannosta kaikkiaan 12 koepaikalla Perunantutkimuslaitos, ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL), Boreal Kasvinjalostus Oy ja Lantmännen Agro Hauhon koetila.

Näistä Borealilla on eniten koepaikkoja, viisi: Jokioinen, Lieto, Laukaa ja tuoreimpana siis myös Ylistaro (Seinäjoki) ja Sotkamo.

Koepaikkamäärällä ei merkitystä

Eeva-Liisa Ryhänen korostaa, että yhteistyö sen kumppaneiden kanssa virallisten lajikekokeiden toteuttamisessa on hyvin laajaa. Monen, kuten esimerkiksi Borealin kanssa sitä on tehty myös jo hyvin pitkään.

”Meillä on tiukat laatuvaatimukset jo kilpailutuksessa. Teemme yhteistyötä sellaisten kumppaneiden kanssa, joihin uskomme ja luotamme ja jotka ovat tehneet samanlaista työtä aiemminkin.”

”Boreal on vahva toimija alalla ja sillä on hyvä infra, henkilöstö sekä hyvä asiantuntemus. Se on meille tärkeä kumppani eikä yhteistyössämme ole ollut mitään ongelmia. Tästäkään syystä emme näe minkäänlaisena ongelmana Borealin koepaikkojen määrän lisääntymistä”, Ryhänen sanoo.

Viidellä koepaikalla toimivan Boreal Kasvinjalostus Oy:n toimitusjohtajan Markku Äijälän mukaan monessa Euroopan maassa on yleistä, että kasvinjalostajat toteuttavat virallisia lajikekokeita, ja usein yhdellä toimijalla on useampi koepaikka.

Hän huomauttaa, että Ruotsissa ja Tanskassa toiminta on neuvontajärjestövetoista, koska niistä puuttuu Luken kaltainen, virallisia lajikekokeita tekevä tutkimuslaitos.

”Suomen luotettava ja virallinen lajikekoetoiminta on tärkeää, kun isoja lajikemääriä tulee markkinoille. Lajikkeiden vieminen lajikekokeiden läpi antaa viljelijälle mahdollisuuden vertailla lajikkeita, mikä muuten olisi vaikeaa.”

”Jos tätä toimintaa ei olisi, lajiketestauksen tulokset perustuisivat monella toimijalla vain pienimuotoiseen toimintaan. Silloin olisi vaarana, että uutuuslajikkeita kokeilevista viljelijöistä tulisi koekaniineja”, Äijälä sanoo.

Osapuolilla selkeä työnjako

Työnjako virallisissa lajikekokeissa Luken ja sen yhteistyökumppaneiden kesken on selkeä. Käytännössä alihankkijoille on ulkoistettuna tekninen työ eli kenttäkokeet. Ne, kuten Boreal, eivät välttämättä tee niitä kuitenkaan kokonaan itse vaan teettävät osan töistä omilla yhteistyökumppaneillaan.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuvat: Arto Takalampi

Artikkeli Ulkoistus ei heikennä luotettavuutta julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Mangaanin puutos on yleistä suomalaisilla pelloilla. Lehtilannoitemarkkinoilla ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä mangaanimuoto lehtilannoitteessa on tehokkain takaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti. Vähäinen tietämys lehtien ravinteiden otosta hidastaa lehtilannoitteiden tuotekehitystä.

Lähtökohta lannoituksessa on, että kasvit saisivat kaikkia ravinteita riittävästi maaperän kautta.

”Erityisesti alkukasvukaudesta tilanne voi mangaanilla olla niin huono, että lehtilannoitus on ainoa keino turvata kasvien riittävä mangaanin saanti”, kuvaa Yaran johtava agronomi Tapio Lahti.

”Se on usein kuin krooninen tauti, johon on pakko ottaa lääkettä joka vuosi.”

Lahden mukaan mangaanin lehtilannoitus on täsmälannoitusta ja tehokkain keino mangaanilisäyksessä.
Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet jo pelkän sijoituslannoituksen johtavan kasvien mangaanin saannin lisääntymiseen.

Syynä tähän on mangaania sisältävän NPK-lannoitteen alhainen pH, mikä edistää mangaanin säilymistä kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

Jos maan pH on yli 6, lannoitteen mangaani muuttuu kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Maahan pintalannoituksena annettava mangaani on yleensä tehotonta.

Pelkästään lehtilannoitukseen varaan Lahti ei kuitenkaan jättäisi mangaanilisäystä.

”Mangaania sisältävien NPK-lannoitteiden käyttö yhdistettynä tarvittaessa lehtilannoitukseen on hyvä strategia mangaanin kanssa.”

Lahti korostaa, että hyvään lannoitusstrategiaan kuuluvat myös lannoitustarpeen selvittäminen maa- ja kasvianalyyseillä.

Lehtilannoitteen valinnan vaikeus

Lehtilannoitteen tehokkuus riippuu tuotteen fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista, viljelykasvista ja ympäristöolosuhteista.

Fysikaalis-kemiallisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan molekyylikokoa, liukoisuutta, pH:ta, pintajännitystä, sähkövarausta, levittäytymistä ja pidättäytymistä kasvin lehden pinnalle.

Kaikki nämä tekijät vuorovaikuttavat toisiinsa ja vaikuttavat ravinteiden imeytyvyyteen lehtiin ja kulkeutumiseen kasvissa.

Markkinoilla on runsaasti mangaanin puutokseen tarkoitettuja lehtilannoitteita.

Miten viljelijä voi tietää mikä markkinoilla olevista lehtilannoitteista on hänen tilalleen sopivin turvaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti?

Haastetta ei helpota, etteivät lehtilannoitteet ole olleet kasvinsuojeluaineiden tapaan tehokkuustutkimuksissa, eikä lannoitevalmistelaissa sellaista edellytetä. Pelkkä tuoteselosteen tarkastelu ei yleensä riitä selvittämään onko joku tuote parempi kuin toinen.

Verkossa toimiva Kasvinsuojelukauppa.fi tituleeraa NoroTecin valmistaman Maatilan mangaaniliuoksen olevan testivoittaja. Ruotsissa neuvontajärjestö Hushållningssällskapet vertasi kolmea eri mangaaniliuosta ohralla vuosina 2004–2006, ja parhaat tulokset saatiin NoroTecin mangaanilehtilannoitteella.

Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla vuosien 2012–2013 tehdyn nurmikokeen aikana Yaravita Mantrac Pro -lehtilannoitteella nurmen mangaanipitoisuus lähes kaksinkertaistui verrattuna käsittelemättömään nurmeen, kun lehtilannoitetta käytettiin kaksi litraa hehtaaria kohden.

Lantmännen Agron koetilalla Hauholla verrattiin mangaanilannoitteita siementen hivenpeittaukseen ja lehtilannoitukseen kevätohralla vuonna 2018.Siementen peittauksessa eniten satoa saatiin YaraVita Mantrac Prolla ja YaraVita Starphosilla. Hivenlehtilannoitusvertailussa eniten satoa antoi YaraVita Mantrac Pro ja Biofarm Edta Strong.

Nämä olivat kuitenkin vain yhden vuoden koetulokset joita ei ole toistettu.

Mikä mangaanimuoto on paras?

Mangaani on lehtilannoitteissa erilaisina kemiallisina yhdisteinä, kuten mangaaninitraattina, -sulfaattina, -karbonaattina ja -kelaatteina.

Lehtilannoitemarkkinoilla esiintyy eriäviä mielipiteitä siitä, mikä mangaanimuoto on tehokkain takaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti.

”Tässä päästään perusväittelyyn mangaanilehtilannoituksessa”, Lahti sanoo.

Mangaaniyhdisteiden liukoisuus veteen vaihtelee, mutta tämän merkityksestä lehtien ravinteiden ottoon ja satoon ollaan eri mieltä. Esimerkiksi mangaaninitraatit ja -sulfaatit ovat liukoisempia kuin mangaanikarbonaatit.

”Erot vesiliukoisuudessa on peruskemiaa. Mangaaniyhdisteiden liukoisuuseroista on vedetty johtopäätöksiä, että nopealiukoiset yhdisteet ovat hyviä ja hidasliukoiset huonoja lehtilannoituksessa.”
Lahden mukaan kasvin mangaanintarpeen tyydyttämiseksi näin yksioikoinen tulkinta on riittämätön.

”Kasvi pystyy käyttämään vain tietyn määrän mangaania tietyllä aikavälillä, ja suurina pitoisuuksina nopeasti liukenevat mangaaniyhdisteet voivat olla jopa haitallisia”, Lahti muistuttaa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Jaana Jukkala
Kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Vertailussa mangaani- lehtilannoitteet julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Vaikka laidunnuksen tavoitteena ei useimmilla olekaan lehmien koko ruokinta, ei huonosti hoidettu laidun palvele tarkoitustaan. Nurmen viljely on tunnetusti tarkkuutta vaativaa työtä ja myös laitumen viljelijän on tunnettava kasvustonsa. Onnistunut talvehtiminen varmistaa laitumen nopean käyttöönoton keväällä.

Nurmituotannon huippuasiantuntija Anu Ellä  ProAgrialta nimeää onnistuneen talvehtimisen kulmakiveksi kasvurytmien huomioimisen.

”Kasvurytmit on huomioitava koko laidunkauden ajan. Jos kasvusto syötetään jatkuvasti alle kahdeksan sentin mittaiseksi, nurmikasvien ja nurmipalkokasvien kasvu vaikeutuu, juuristo heikkenee ja sitä kautta myös talven yli on vaikeampi selvitä. Kasvit tarvitsevat lepokauden laidunnuskertojen välissä, jotta ne voivat kasvaa kunnolla. Keskimäärin kolme viikkoa on hyvä lepokauden mitta”, Ellä opastaa.

Eläimet valikoivat ravintoaan erityisesti laitumella. Sen vuoksi vähäinen kuloheinän määrä ei ole eläimillekään ongelma, nurmikasveille kun on luontaista aloittaa kasvu pienen kuloheinän alta. Nurmen voi siksi jättää talven alle pidemmäksikin.

”Talvenkestävyys heikkenee eniten, jos viimeinen niitto tai syöttö osuu siten, että kasvusto lähtee vielä kasvamaan uudestaan, mutta kasvu loppuu kokonaan kovimman jälkikasvun päästyä alkuun”, Anu Ellä muistuttaa.

”Toisaalta jos yksi laidunkierros tehdään hyvin myöhään syksyllä, jolloin kasvit asettuvat talven alle lähtemättä uudelleen kasvuun, homma toimii paremmin, mikäli märkyys laidunnettaessa ei ole jo pilaamassa pellon rakennetta”, hän lisää.

Sänki mieluummin liian pitkäksi kuin liian lyhyeksi

Kasvukauden päättymistä on vaikea ennustaa, joten viljelijän kannalta on helpompi jättää nurmi pidemmäksi talven alle.

Yleisin virhe laitumen talvehtimisen kanssa on Ellän mukaan yli- tai alilaidunnus.

”Erityisesti syksyllä laitumien hiipuessa saatetaan syöttää lohko hyvin lyhyeksi, ja samalla pidetään karjaa liian kauan samalla lohkolla ja jopa aloitetaan saman lohkon syöttö heti viikon tai kahden päästä uudelleen, kun muutakaan ei enää ole. Tällöin kasvusto ei millään toivu tilanteesta kunnolla seuraavaksi kevääksi”, Ellä varoittaa.

”Vastaavassa tilanteessa on parempi syöttää kukin lohko normaaliin mittaan, ennemmin jättää sänki liian pitkäksi kuin liian lyhyeksi. Jos laidun ei riitä, on järkevämpää uhrata yksi uudistettava lohko syksyn laidunnukseen, ja samalla eläimille annetaan lisäksi säilörehua”, Ellä vinkkaa.

Moni hyvä laiduntaja käyttää myös yksivuotisia laidunseoksia, kuten italianraiheinää, ruista ja virnaa seoksina, jotka laidunnetaan vaikeammissa kasvuoloissa säästellen monivuotisia lohkoja.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Eeva Linnainmaa
Kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Laitumen onnistunut talvehtiminen julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Kukintavaiheessa näytti siltä, että kisassa menee kolme tonnia heittämällä yli. Jostain syystä siemeniä muodostui odotuksia vähemmän ja tyhjiä kukintoja oli runsaasti. Voitto tuli 2 339 kilon puhtaalla hehtaarisadolla loimaalaiselle Hannu Eskolalle. Se lienee tämän kesän ennätys, sillä valtakunnan keskisato jää alle 500 kiloon hehtaarilta.

Kuminakisan kasvustot kukkivat toinen toistaan komeammin koko kesäkuun.
Viime vuoden Viljelymestarikisan melkein kolmen tonnin kuminasatoja vaikutti olevan tulossa useampikin. Kisakuminat olivat tiheitä, tasaisia ja puhtaita.

Edellisvuoden kuuma kesäkuu oli osoittanut, ettei kuminaa haittaa kukinnan aikainen lämpö. Päinvastoin, se pölyttyy silloin paremmin, ja mehiläisetkin ovat liikkeellä aurinkoisella säällä.

Kukinta-ajan kylmyys ja sateisuus on yleensä ongelma, ei suinkaan auringonpaiste.

Tänä vuonna tapahtui kuitenkin jotain mystistä, sillä kuminoissa oli siemenistä tyhjiä kukintoja yllättävän paljon.

”Kukinnan aikainen sää ei ole ollut kuminalle optimaalinen, sillä osa kukista on jäänyt pölyttymättä, tai kasvi on abortoinut siemenaiheet pois. Emme kuitenkaan tiedä, miksi näin on käynyt”, kertoo Trans Farmin toimitusjohtaja Jyrki Leppälä.

Tyhjiä kukintoja löytyi kaikkialta Suomesta ja kaikilta maalajeilta. Ilmiö havaittiin myös Pohjanmaalla. ”Siemenettömiä paikkoja oli paljon”, vahvistaa Caraway Finlandin viljelyneuvoja Dan Kjällberg.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli KM:n kisahistorian ensimmäinen kuminakisa: Kesän parhaat kuminat julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

8 719 kg/ha KWS Mistralilla Vaasassa.

Tulevaisuudessa ruokaa tulisi tuottaa entistä enemmän nykyistä pienemmillä lannoitemäärillä, kierrätysravinteita hyödyntäen, vaihtelevissa sääolosuhteissa ja aiempaa ympäristöystävällisemmin. Matias Rönnqvist näytti vehnäkisassa miten se on mahdollista – altakastelun avulla. Vettä pumpattiin kesäkuussa kisalohkolle 90 mm sateen verran. Se riitti vehnäkisan ylivoimaiseen voittoon.

Mielessäni oli visio, kun ilmoittauduin pikkutunneilla satokilpailuun, Matias Rönnqvist kertoo.

Rönnqvistin ilmoittautuminen kolahti 29.4. klo 1.25 Käytännön Maamies -lehden sähköpostilaatikkoon. Sitä ei kuitenkaan lähetetty valomerkin jälkeen, vaan pikemmin valo oli syttynyt palamaan Rönnqvistin päässä.

”Halusin kyseenalaistaa muutamia agraarilegendoita.”

Ilmoittautumisviestissä Rönnqvist kertoi osallistuvansa KWS Mistral -lajikkeella, ja että kisalohkolla on käytössä säätösalaojien kautta tapahtuva altakastelu.

Nämä perustelut riittivät ja Rönnqvist otettiin heti kisaan mukaan. Satokilpailun idea on viljelyn kehittäminen, ja juuri Rönnqvistin tapaisia kokeilijoita siihen haetaan.

Veden puute rajoittaa satoa

Matias Rönnqvist on päivätöissä tuotekehityksen ja koetoiminnan parissa Viljelijän Avena Bernerillä, joten olisi voinut odottaa, että viljelytoimenpiteitä olisi pitkä lista ja käytössä olisivat kaikki mahdolliset aineet.

Mutta ei. Rönnqvistin vision ensimmäinen kohta on viljelyn kannattavuus ja toimenpiteiden tarpeenmukaisuus. Pellolla ei pidä tehdä mitään ylimääräistä vaan keskittyä olennaiseen.

”Halusin osoittaa, että vehnää voi viljellä pienillä kustannuksilla ja saada se ajoissa korjatuksi.”
Rönnqvistin tausta on kasvihuone-, avomaanvihannes- ja marjatuotannon puolella.

”Monille viljanviljelijöille saattaisi olla antoisaa tutustua kasvihuonetuotantoon ja siihen, miten siellä asiat ajatellaan”, Rönnqvist pohtii.

Kasvihuonepuolella tärkeimmät asiat ovat kastelu ja kasvihuoneen mikroilmaston säätö. Muut tulevat vasta sen jälkeen.

Kasvihuoneissa kasvutekijöitä pyritään hallitsemaan tarkasti, mutta mitään ei käytetä liikaa.

Sato tulee kasvutekijöistä – vedestä, auringonvalosta, ravinteista, lämmöstä, hiilestä, minkä kasvi ottaa yhteyttämisen avulla ilmakehästä ja hapesta, mitä kasvi myös tarvitsee.

Yhden agraarilegendan väitteen mukaan suuri sato tehdään käyttämällä mahdollisimman paljon tuotantopanoksia.

Mutta kyllä suurin satoa rajoittava tekijä peltoviljelyssä on veden puute, Rönnqvist sanoo.

Paukkuja kannattaa laittaa siis vesitalouden hallintaan. Myös typen otto ja mineralisaatio riippuvat veden saatavuudesta.

Kuiva alkukasvukausi on Vaasassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuivuus on pahimmillaan juuri satoisuusikkunan aikaan.

”Siksi minun strategiani oli kastella peltoa säätösalaojien kautta.”

Tämä strategia toi vehnäkisan ylivoimaisen voiton. Rönnqvist voitti kisan 8 719 kilon hehtaarisadolla. Kaulaa kakkossijaan oli yli 1 200 kiloa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Kastelulla vehnäkisan voittoon julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Saksalaiset kauramyllärit kyllästyivät vuonna 2018 skandinaavisen kauran saatavuusongelmiin ja hintaheilahteluihin. Saksan myllyteollisuusliitto VGMS aloitti kampanjan saksalaisen kauranviljelyn elvyttämiseksi ja viljelyala olikin nyt suurin 10 vuoteen. Myllyt haluaisivat käyttää enemmän kotimaista raaka-ainetta. Onko tämä uhka Suomen kauranviennille?

Kaurabuumi koskettaa voimakkaasti Saksaa, sillä Saksa on EU-maiden suurin kauratuotteiden viejämaa.

Saksan markkinaosuus on noin 40 prosenttia EU:n kauratuotemarkkinoista. Saksalaisten kauramyllyjen tuotantomäärä on yli kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta ja tuotannon ennustetaan jatkavan kasvuaan.

Samaan aikaan kauran viljelyala on puolittunut. Saksalaiset kauramyllyt mylläävät pääasiassa suomalaista tuontikauraa.

Viljamarkkinakaudella 2019–2020 Saksa toi 578 000 tonnia kauraa. Tästä 43 prosenttia eli 248 000 tonnia tuli Suomesta. Saksa onkin Suomen tärkein kauranvientimaa. Suomesta vietiin viime kaudella 433 000 tonnia kauraa. Siitä 57 prosenttia meni Saksaan.

Käytännössä kaikki Saksan kauramyllyt käyttävät suomalaista myllykauraa raaka-aineenaan.

Katovuosi 2018 herätti saksalaiset myllärit

Myllykauran kallistuminen katovuonna 2018 herätti saksalaiset kauramyllärit. Kauramarkkina osoittautui liian epävarmaksi, ja asialle oli tehtävä jotain.

Saksan myllyteollisuus vaati silloin komissiota poistamaan väliaikaisesti kauran tuontitullin raaka-aineen hinnan pitämiseksi aisoissa.

Tuontitulli oli silloin 89 euroa tonnilta yhteisön ulkopuolelta ja 66,75 euroa Kanadasta tuotuna.

EU ja Kanada solmivat vapaakauppasopimuksen, jonka mukaan tuontitulli poistuu seitsemän vuoden siirtymäaikana vuoteen 2024 mennessä. Tällä hetkellä tuontitulli Kanadasta on noin 44 euroa tonnilta.

Tulleihin ei silloin koskettu, vaan kauraa haalittiin Baltiasta ja Espanjasta käsin, kun Suomesta ja Ruotsista ei saatu riittävästi. Suomen vienti ei juurikaan muuttunut, mutta Ruotsin kauranvienti tipahti silloin 90 000 tonniin.

Saksan kauramyllärit eivät kuitenkaan pitäneet hintarallista vaan halusivat kauran saatavuuden, tai ainakin hinnan, varmemmalle pohjalle.

Kauranviljelykampanja – Initiative Haferanbau

Saksan myllyteollisuusliitto VGMS polkaisi viime vuonna käyntiin kauranviljelykampanjan nimeltään ”Initiative Hafer-anbau”.

Sen tarkoitus on lisätä kauran viljelyä Saksassa ja houkutella viljelijöitä tekemään sopimuksia kauramyllyjen kanssa.

Kampanjassa ovat mukana kauramyllyt, elintarviketeollisuus, tutkimus, neuvonta, kasvinjalostus ja viranomaiset.

Tavoitteena on tehdä kaurasta kannattava viljelykasvi, ja turvata saksalaisten kauramyllyjen raaka-aineen saantia kotimaasta käsin.

Työntävänä voimana on Saksan maatalousministeri Julia Klöcknerin esittelemä viiden viljelykasvin malli.

Klöckner esitteli vuosi sitten Saksan uutta maatalousstrategiaa, jonka yhtenä tarkoituksena on lisätä viljelyn monimuotoisuutta ja vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vuoteen 2035 mennessä

Tällä hetkellä 70 prosentilla peltopinta-alasta viljellään vain neljää viljelykasvia: syysvehnää, syysohraa, syysrapsia ja maissia.Jatkossa viljelijöitä patistetaan lisäämään viljelykasvivalikoimaa.

Tulisi viljellä enemmän palkokasveja, spelttiä, kauraa ja apilaa.

Kauramyllärit ovat tarttuneet tähän, ja markkinoivat nyt kauraa ekologisena vaihtoehtona viljelykiertoon.

Kaura nähdään Saksassa eräänlaisena ”hömppäheinänä”, joka lisää luonnon monimuotoisuutta. Kaura on syväjuurinen ja taudinkestävä, eikä sen viljelyssä tarvita suuria määriä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita.

Kauran viljelyä markkinoidaan erilaisissa tapahtumissa. Berliinissä järjestettiin vuosi sitten kauranviljelyfoorumi. Tänä vuonna foorumi pidetään verkossa marraskuun lopussa Lyypekistä käsin.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuvat: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Saksassa kytee kaurakapina julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Matias Rönnqvistin kasteltu vehnälohko voitti talouskisan. Luomuvehnä oli aivan kannoilla. Rönnqvistin sato oli 2,5-kertainen luomusatoon verrattuna, mutta katetuotto samaa luokkaa. Edullisin vehnätonni tuotettiin 88 ja kallein 278 eurolla. Tulosta paransi vehnän noususuuntainen hinta. Talvella olisi kannattanut tehdä pörssihintaan sidottu basis-sopimus.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, usein sanotaan. Talouskisan voittoresepti on kuitenkin yhdistelmä näitä kahta. Tällä kertaa suurimmat tulot voittivat täpärästi pienimmät menot.

Parasta taloudellista tulosta kisalohkollaan tehneellä Matias Rönnqvistillä oli kisan suurimmat tuotot.
Toiseksi tulleella Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla oli puolestaan pienimmät menot.

Edullisin vehnätonni 88 eurolla

Rönnqvistin muuttuvat kustannukset olivat yli kaksinkertaiset HAMKin kustannuksiin verrattuna ja sato 2,5-kertainen.

Molemmat kilpailijat tuottivat vehnätonnin varsin edullisesti. Rönnqvistin kustannus oli 90 euroa tonnilta ja HAMKin 101 euroa.

Kaikkein edullisimmin, eli 88 eurolla, vehnätonnin tuotti Jussi Kangas. Kangas viljeli Alli-vehnää omien broilereiden rehuksi, joten todellisuudessa hänelle ei tullut edes rahtikustannusta.

Vilja kuivattiin bioenergialla, ja työkoneetkin olivat leveämmät kuin taulukkoarvot, joita laskuissa käytettiin. Oikea tuotantokustannus liikkuukin jossain alle 70 eurossa tonnia kohti.

Jussi Kankaan kisalohko lieneekin satokisan kannattavin pelto tosielämässä.

Seuraavaksi halvin tuotantokustannus, 90 euroa tonnilta, oli Matias Rönnqvistillä. Rönnqvistin sato oli suurin ja se korjattin 26 prosentin puintikosteudessa, joten kuivauskustannus oli kisan suurin.

Kasteluun meni polttoainetta 56 euron edestä hehtaarille.

Myös kylvösiemenmäärä ja siemenkustannus oli kisan suurin. Rahti laskettiin hehtaarisadon mukaan, joten sekin oli Rönnqvistillä kallein. Sen sijaan lannoitus- ja kasvinsuojelukustannukset olivat Rönnqvistillä pienimmästä päästä.

Luomulannoitteet kalliita

Tuotantopanoskustannukset laskettiin viime talven verottomilla keskihinnoilla. Lannoitteiden hinnat ovat halventuneet tästä reippaasti.

Kalleimmat ja halvimmat lannoituskustannukset löytyivät luomupelloilta. HAMK käytti tuhat kiloa nestemäistä Ecolan Agra 3-0-0 vinassia, Hannu Mikkola puolestaan 700 kg/ha raemaista Ecolan Agra 13-0-0 lannoitetta. Molemmat viljelivät vehnää viljan jälkeen, joten typpeä oli pakko lisätä peltoon.

HAMKilla suurin osa lannoituksesta hoitui oman tilan lietelannalla, mutta vinassin avulla tavoiteltiin suurempaa satoa.

Talouskilpailun kustannusvertailussa tavanomaisen ja luomutuotannon lannoituskustannukset ovatkin olleet jo useamman vuoden samalla tasolla.

Edellisvuonna lisälannoitus antoi luomussa vastetta, tänä vuonna tulokset olivat kuivuuden vuoksi vaatimattomammat.

Sama pätee tavanomaisessa tuotannossa, vaikka kivennäislannoitteiden typpi onkin luomulannoitteiden typpeä nopeammin kasvin käytettävissä.

Hivenlehtilannoitteiden käyttö on kasvanut selvästi, joten hivenkustannukset laskettiin kisassa erikseen.
Suurimmat hivenlannoituskulut tulivat Markus Yli-Lähteelle, jonka pellon hivenet olivat punaisella, ja hiveniä oli pakko antaa runsaasti myös ruiskun kautta.

Hivenlehtilannoitteita ruiskutettiin keskimäärin 28 euron edestä hehtaarille.

Korona nostaa vehnän hintaa

Vehnän hinnat kysyttiin Hankkijalta viikolla 47. Leipävehnän hinta oli Lahdesta ja rehuvehnän hinta Turusta. Perushinnat olivat 185 ja 177 euroa tonnilta.

Luomuvehnän hinta pyydettiin Fazer Myllyltä Lahdesta. Siinä perushinta oli 310 euroa tonnilta.

Tämä vuosi on hyvä esimerkki siitä, miten maailmanmarkkinoita ja hintamuutoksia on mahdotonta ennustaa. Kuka olisi vuosi sitten osannut arvata, että maailma kärvistelee epidemian kourissa?

Keväällä koronaepidemia nosti leipävehnän Matifin pörssihinnan 200 euroon tonnilta, kun suuret ostajamaat hamstrasivat vehnää varastoon.

Sitten hinta taas halpeni, kunnes syksyllä kuivuusuutiset saivat hinnat nousuun. Marraskuun lopussa joulukuun futuurihinta Matifin pörssissä nousi 211 euroon tonnilta.

Vehnästä ei ole pulaa, mutta suuret vehnänostajamaat, kuten Egypti, haalivat puolen vuoden varastoja koronapandemian vuoksi, kertoo Hankkijan viljakaupan johtaja Tarmo Kajander.

Futuurihintoja kuumentavat myös sijoittajien rahat. Rahastot ovat sijoittaneet viljapörsseihin ennätyksellisen paljon koronapandemian myötä. Kriisien aikana sijoitetaan aina varmoihin kohteisiin, kuten kultaan ja ruokaan.

Jossain vaiheessa rahastot myyvät sijoituksensa pois, ja siinä vaiheessa hinnat laskevat, viljamarkkinoita seuraava konsulttitoimisto Agritel ennustaa.

Maissilla ja soijalla puolestaan on aitoa niukkuutta markkinoilla, sillä Kiina on lisännyt ostojaan valtavasti. Kiinan sianlihantuotanto on elpynyt, mutta rehuviljan tuotantoa ovat koetelleet sääilmiöt.

Kiina ostaa 30–40 prosenttia enemmän soijaa kuin edellisvuonna, Kajander kertoo.

Kiinaan menee myös valtavat määrät maissia. Kiina ostaa jopa kasviöljyjä, mikä on pitänyt rapsiöljyn hintaa odotettua kalliimpana, vaikka bioenergiapuoli onkin ollut koronan takia lamaannuksissa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen

Artikkeli Suurin sato voitti julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.

Ruoka- ja ruokateollisuusperunan viljelyn valta-alueella Kristiinankaupungin Lapväärtissä ruokateollisuusperunaa viljelevä Jyri Saloniemi myy kaiken tuottamansa perunan Öströmin Perunatuotteelle. Perunan lisäksi Saloniemi viljelee ohraa, ja nurmi sopii hyvin perunan viljelykiertoon.

Artikkeli Perunanviljelyn valtamailla julkaistiin ensimmäisen kerran Käytännön Maamies.